Ei sen puoleen, tulin erittäin hyvin toimeen ilman nettiä, tekemistä riitti kummasti ilman tässä koneella istumistakin ;o) Mutta onhan se kivaa taas olla mukana menossa..

Eilen oli sitten ensimmäinen neuvola. Miehen vanhemmat tulivat vahtimaan poikaa siksi aikaa, niin sain käydä siellä rauhassa. Olihan se helpompi näin, siinähän olisin juossut pojan perässä piikki käsivarressa..
Kaikki oli siis ok, hemoglobiini ja verenpaine hyvät ja sen sellaista. Terkkari kyseli kaikki mahdolliset. Sydänääniä ei kuunneltu ollenkaan, mistä olinkin todella pettynyt, olin odottanut sitä jo vaikka kuinka kauan. Esikosta kuunneltiin ekalla käynnillä sydänäänet ja se olikin neuvolakäynnin kohokohta. Nyt koko käynnistä jäi tosi tyhmä olo, jotain jäi puuttumaan =/ No, ekan ultran varasin eilen ja se on kahden viikon päästä. Sitä odotellaankin jo kuin kuuta nousevaa :)

Poika taisi mummin ja vaarin tullessa aavistella, että äiti on lähdössä ilman häntä ulos. Olin kyllä aamusta jo selittänyt, että äiti käy neuvolassa yksin ja mummi ja vaari tulee hänen kaverikseen tänne kotiin. Niinhän se poika sitten alkoikin itkemään eteisessä kun lähdin. Halasin ja laitoin oven kiinni. Oli kuulemma itkenyt vain sen hetken ja sitten oli touhunnut taas ihan normaalisti. Taisi äiti murehtia erossa olo enemmän ;o)

Pahoinvointi alkaa vähitellen helpottamaan :) enää ei ole sitä ympärivuorokautista yökötystä vaan painottuu enemmän vain aamuihin ja iltoihin, hyvä näin. Silti edelleen suurin osa ruuista aiheuttaa etomista, mutta tässä sitten eletään enemmänkin hedelmillä ja jogurtilla yms kylmällä. Väsy kyllä on edelleen, mutta olen tässä opetellut iltapäivisin nukkumaan päiväunet samaan aikaan esikon kanssa. Sitten jaksaa ihan hyvin taas iltaan. Jokseenkin yöunille menen samaan aikaan pojan kanssa myös.. ;o)

Oikeasti ihanaa, että alkaa helpottamaan!! Nyt kun ei ole niin kamalaa pahoinvointia, niin jaksaa tuon pojankin kanssa touhuta taas enemmän. Odottelen tässä enää tämän väsymyksen vähenemistä, niin jaksaisi taas liikkua enemmän..vaikka taitaa kyllä olla enemmänkin kiinni viitsimisestä.. ;o) Mutta sen olen kyllä päättänyt, että kiloja ei tarvitsisi tulla yhtä palon kuin esikoisesta..