Viikonloppu oli menestys.

Lauantaina vietiin pojat äitini luokse hoitoon ja pettymyksekseni Minikään ei ollut tippaakaan pettynyt meidän lähtiessä pois, päin vastoin. Kuten myös Elohopean kohdalla, hyvä ettei työntänyt meitä ulos ovesta.
Elohopea oli vahtinut että mummi antaa Minille ja hänelle oikeat lääkkeet, oli vahtinut Miniä ja halaillutkin välillä. Huolehtivainen isoveli siis, roolin otti päälle vasta äidin ja isin poistuttua maisemista. Mini oli nukahtanut yöunillekin iloisesti pulisten, eikä itkusta ollut tietoakaan. Mummi ei ollut osannut nukkua, vaikkei pojatkaan olleet elämöineet yöllä tippaakaan.

Meille teki hyvää viettää aikaa kahdestaan, tai siis aikaa ilman lapsia. Mukana menossa kun oli parhaimmat kaverit, joiden luokse suuntasimme sitten yöksikin vielä. Paikan päällä katsastimme kaksi esitystä ja ne olivat hyviä. En muista koska olisin viimeksi nauranut niin paljon. Ilari Johansson, Marko Kämäräinen, Simo-Pekka Lahtinen sekä André Wickström naurattivat ensimmäisen esityksen verran, näistä suosikeiksi nousi illan MC Ilari ja ensimmäinen esiintyjä Marko. Toinen esitys meni Jaakko Saariluoman, Heli Sutelan, Jouni Kallion sekä Ismo Leikolan, siivittämänä. Heli Sutela oli näistä ainoa, joka ei innostanut. Ismo Leikola taas oli livenä paljon parempi kuin telkkarista.

Ja arvatkaapa vain nukuttiinko me ukkokullan kanssa sunnuntaiaamuna pitkään? Ei. Kumpikin oli hereillä seitsemän aikaan, hyvin pirteänä. Onneksi oli tekemistä kun seurattiin neljän pikkuisen, suloisen kissanpennun edesottamuksia.

Mutta näin siis. Kiva huomata, ettei lapset saakaan traumoja vaikka välillä ovat jopa yön erossa äidistään ;o) Ehkäpä tässä innostutaan kyläilyttämään noita ahkeraankiin vielä =D

Mutta nyt nukkumaan.