Eiliset synttärit menivät mukavasti, vaikka juhlakalu itse oli hieman puolikuntoinen. Ihmetteli vain miksi häntä raahattiin ovelle joka kerta ovikellon soidessa ja pakettejakin olisi pitänyt jaksaa avata, jäppinen oli aika cool, eikä pomppinut kattoon kertaakaan lahjoja saadessaan, mutta hymyä kyllä riitti. Kakun nähdessään oli hyvin onnellinen ja yritti jopa puhaltaakin kahta kynttiläänsä, lopulta E-serkku riensi hätiin ja yhteistuumin kynttilät sitten sammuivatkin :) Muiden lasten leikkiessä riemuissaan, makasi Mini vain sängyssään surkeana ja loppuajan äidin sylissä.

Tänään aamusta varasin sitten ajan lääkärille ja lähdettiin reissuun koko perheen voimin (ukkokulta kun lähti töihin vasta puolen päivän jälkeen ja sieltä suoraa reissuun sitten). Ja äidin epäilyt osuivat oikeaan, korvatulehdus molemmissa korvissa. Nyt on taas antibioottikuuri päällä ja lapsi toivottavasti kohta paremmassa kuosissa. Saatiin myös kehoitus soittaa Pikkujättiin tai muuhun vastaavaan aika ja mennä sinne tutkittavaksi. Katsotaan aiheuttaako korvat vai kitarisat tämän jatkuvan infektiokierteen. Jos korvat, niin putkitetaan, jos kitarisat, niin leikataan pois. Että sellaista.

Vähän on haikea olo ja tirautin kyllä muutaman kyyneleenkin ukkokullan lähtiessä, pakko tunnustaa, mutta kyllä tässä ikävä tulee. Kai me ollaan niin toisiimme hitsautuneita ja minä olen päässyt vähän liian helpolla, kun tuo on niin paljon ollut aina kotona. Ehkä tähänkin tottuu ja toivottavasti tuo nyt nauttisi reissustaan (ja sitä toivon oikeasti sydämestäni) :) No, eipä täälläkään tarvitse yksin olla, sillä pyysin isäni tänne yökyläilemään siksi aikaa, tuo kun on töissä ihan tässä vieressä. Eipä tule illat niin pitkäksi (eikä mun tarvitse olla öitä yksin =D )..
En tiedä tajusivatko pojat, ettei isi nyt tule hetkeen aikaan takaisin, Elohopea kyllä oli vähän itkuinen isin lähtiessä ja Mini on viihtynyt äidin sylissä tavallista enemmän..

Mutta näin. (Ja laitan myöhemmin kuvaa Minin synttärikakusta, pakko laittaa saavutukseni näytille ;o) )