• Nuori tyttö pitää päiväkirjaa elämästään ja kirjoittaa myös maataan tuhoavasta sodasta omasta näkökulmastaan käsin. Zlata on samaa ikäluokkaa kanssani ja tulipahan mietittyä, mitä silloin 13-vuotiaana tuli kirjoitettua omaan päiväkirjaani, hieman eri maailmoissa elettyä elämää.
• Olen lukenut kirjan ennenkin, yli 10 vuotta sitten. Kirja on edelleen koskettava, kuten ensimmäiselläkin lukukerralla..
  

• Kirja kertoo pastori Basil A. Malofin elämästä ja toiminnasta Venäjällä. Teos ei etene kronologisesti, vaan siinä on otteita Malofin tärkeimmiksi näkemistä asioista. Suosittelen luettavaksi.
  

• Mukava lukea Eino Leinon L. Onervalle kirjoittamia kirjeitä, kunpa vastakirjeetkin olisivat luettavissa, olisi asetelma vieläkin kiinnostavampi. Kirjeitä käy hyvin ilmi taiteilijoiden väliset suhteet ja rakkauskin kumpaisenkin tahoillaan solmimistaan avioliitoista huolimatta.
• Kirjeet asettavat Eino Leinon silmissäni aivan uuteen valoon, joten seuraavaksi pitäisi kaiketi siirtyä runoilijan tuotosten äärelle, mielenkiinto ainakin heräsi.
  

• Kirja toimi hyvin vertaistukena, "ihanaa, en olekaan ainoa, jolla on ongelmia lapsen nukkumisen kanssa". Kirja ei itsessään antanut mitään uusia vinkkejä tilanteiden hoitoon, kaikki on nähtävästi kokeiltu jo terveen maalaisjärjen avulla, mitä kirja itsessäänkin oli.
  

• Taattua Hilja Valtosta. Neiti talonmies oli jopa parempi kuin aikaisemmin lukemani Tarvaatar. Vahva itsenäinen nainen ja yllättävä rakastuminen yllättävään mieheen kirjan loppupuolella.
• Hilja Valtosen kirjoista tulee joka kerta hyvälle tuulelle :) Onneksi hyllyssä odottaa vielä muutama lukematon Valtonen..
  

• Vihdoinkin luettuna, enemmänkin vessalukemisena ollut ;o) Mutta 1960-luvun painos on ollut ihanaa pitää kädessä ja voisi kuvitella kuulevansa historian siipien havinaa...
  

• Koskettava tositarina siitä kun perheen toinen lapsi diagnosoidaan kehitysvammaiseksi. Vanhempien kipuilut ja lopulta asian hyväksyminen. Kyyneleet virtasivat useaan otteeseen kirjaa lukiessa..
  

• David Wilkersonin klassikoksi muodostunut tosikertomus 1950-1960 lukujen taitteesta vie New Yorkin alamaailman pariin. Henkeäsalpaava kuvaus nuorisojengien keskinäisistä taisteluista, huumeiden käytöstä ja henkirikoksista paljastaa kaupungin pimeän puolen. "Heidän on aloitettava kaikki uudelleen, ja heidät on ympäröitävä rakkaudella!" -ajatus sai Wilkersonin liikkeelle, ja niin syntyi Teen Challenge, jenginuorten työkeskus, jonka kautta moni on saanut avun ja löytänyt uskon. Teosta on myyty Suomessa 60 000 kpl:een verran.
• Samaa sarjaa Nicky Cruzin Juokse poika juokse kanssa, oli pakko lukea kertaistumalta. Kirja on koskettava eikä sitä kaikkea kauheutta pysty edes ymmärtämään. Suosittelen jokaiselle luettavaksi.
  

• Kattava teos Helene Schjerfbeckin elämästä, perustuu paljon hänen käymäänsä kirjeenvaihtoon. Riitta Konttinen on tehnyt valtavan taustatyön kirjoittaessaan teosta, neljän vuoden työprosessi on melkoisen pitkä ja laaja, mutta lukijan se palkitsee. Sain innostuksen Schjerfbeckiin taidenäyttelyn jälkeen ja elämänkerta oli mielenkiintoista luettavaa.
  

• Kirjassa Sinkkonen kuvaa kokemuksiensa perusteella ja psykoanalyyttiselta teoriapohjalta poikien kehityksen yksilöllisiä vaiheita. Lisäksi Sinkkonen tarkastelee kasvamista kirjallisuuden ja elokuvan silmin sekä pohtii laajasti isän ja isättömyyden merkitystä pojille.
• Hyvä kirja. Kerrankin sellainen teos, jota lukiessa tuntisin itseni epäonnistuneeksi äidiksi. Kirjassa käsiteltiin maalaisjärjellä asioita eikä menty liian monimutkaisiin pohdintoihin tai selittelyihin.
  

• Tämän vuoden puolella toinen kirja, jota en jaksanut lukea loppuun. Yritin ja yritin, mutta en saanut siitä kiinnostavaa sitten millään.
  

• Lähtökohta kirjan lukemiselle oli erilainen, koska olen seurannut Kirsti Ellilän blogia jonkun aikaa. Joten oli suus hieman erilaista lukea kirjaa, jonka kirjoittajan ajatuksia seuraa jopa päivittäin.
• Kirja oli kevyttä ja helppoa luettavaa ja sen seurassa rentoutui. Idea oli hauska ja loppu onnellinen.
  

• Jatkan tätä vanhasta ajasta kertovien kirjojen lukemista ja tartuin kirpparilta löytyneeseen Hilja Valtosen kirjaan. Valtosen kirjat kertovat itsenäisistä, nokkelista naisista ja kirjat ovat täynnä omanlaatuistaan huumoria.
• Ehkä kirja oli täyttä hömppää, mutta tästä hömpästä tuli niin hyvälle tuulelle, että voisin lukea Valtoselta vähän lisääkin kirjoja :)
  

• Ihana kirja! Tapahtumat sijoittuvat pohjanmaalle Vaasan liepeille ja murre saa olon tuntumaan niin kotoisalle, samaiset juuret omaavana. Kirjan tarina tempaisi mukaansa enkä olisi malttanut laskea kirjaa kädestäni ollenkaan. Edelleen kirjan henkilöt matkaavat ajatuksissa mukana ja miettii, että mitäs nyt..
• Takakannen tekstiä: Väkevä pohjalaiskertoja solmii jälleen menneiden sukupolvien ihmiskohtaloista kudelman, joka saa rauhoittavan harmaan pohjasävynsä arjen uurastuksesta ja kirkkaat väriraitansa riemullisen menestyksen ja myötäkäymisten hetkistä.
  

• Juokse poika juokse on Nicky Cruzin riipaiseva omaelämänkerta. Nicky kasvoi rakkaudettomassa kodissa Puoerto Ricossa ja lopulta hänet lähetettiin New Yorkiin veljensä hoteisiin. Tästä alkaa Nickyn matka pahamaineisimman jengin pelätyksi johtajaksi. On kuitenkin Joku joka rakastaa myös häntä ja tämä muuttaa hänen elämänsä.
  
• Kirjan suosiosta kertoo jotain se, että se on kirjoitettu 1970-luvulla ja siitä on tähän mennessä otettu jo 23. painosta. Kuten takakannessakin sanotaan: Oli lukija kristillismielinen tai ei, kannattaa tutustua Nicky Cruzin tarinaan. Se on kappale meidän aikamme historiaa.
  

• Tommy Hellstenin tunnettu teos, joka käsittelee läheisriippuvuutta. Sisältää paljon asiaa ja vaatii keskittynyttä lukuhetkeä. Kirjasta saa irti paljon jos on takana elämättä jäänyt, vaikea lapsuus/nuoruus. Muut eivät kirjaa ehkä edes jaksa lukea. Minulla lähtee pienen sulattelun jälkeen uusintalukukierrokselle..
  

• Hmm. Ihan hyvin kirjoitettu kirja ja kuten kirjan takakansi lupaa, psykologinen jännitys kestää viimeiselle riville asti. Mutta siltikin jäi vähän tyhjä olo ja meinasin luopua sen lukemisesta muutamaan otteeseen.
  

• Loistava, ajatuksia herättävä kirja. Samaa luokkaa alkemistin kanssa, laittaa miettimään omaa elämää uudelta kantilta. Kuinka moni meistä oikeasti jättää elämättä kunnolla, koska pelkää riskien ottamista. Kaikki vanhat totutut tavat ja tottumukset kahlitsevat elämää ja sulkevat pois muutoksen mahdollisuuden.
  

• Kirja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen osa on Kingin oma elämänkerta ja toinen osa käsittelee kirjoittamista. Teksti on hauskaa ja helppoa luettavaa. King saa pelkällä tekstillään innostumaan kirjoittamisesta vieläkin enemmän.
• Olen lukenut yhden Kingin romaaneista (en kuollakseni muista minkä) eikä se kolahtanut aihepiirinä. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä tosiasiaa, että Stephen King on loistava kirjailija ja yksi maailman parhaita siinä.
  

• Kirja, joka pitää lukea monta kertaa. Kirja, josta saa jokaisella lukukerralla jotain uutta ajateltavaa. Kirja, joka antaa ajateltavaa omaan kirjoittamiseen. Kirja, joka antaa ajateltavaa muullekin saralle omassa elämässä. Kirja, joka pitää lukea itse.
  

• Tämän kirjan ostin joskus alesta muutamalla eurolla ihan mielenkiinnosta. En ole koskaan ollut mikään erikoinen Chaplin-fani, vaikka muutama elokuva on tullut nähtyäkin. Oma elämänkerta oli kuitenkin mielenkiintoista luettavaa ja nyt alkaisi vähitellen herämään kiinnostus katsoa kaikki Chaplinin tekemät elokuvat..
• Oma elämänkertani ei ollut mikään paljastuskirja, vaan se kertoo Chaplinin urasta ja sen kehittymisestä sekä sattumista ja tapahtumista matkan varrelta. Vaimoistaan ja lapsistaan hän kertoo hyvin vähän suojellakseen heidän yksityisyyttään.

• Tätä aloin lukemaan jo 1,5 vuotta sitten, mutta silloin sen lukeminen lopahti vähän kesken ja kirja tuntui tylsääkin tylsemmältä. Nyt otin kirjan sitten reissuun lentokonelukemiseksi mukaan ja nyt olikin sitten rentoutuneena helpompi keskittyä kirjan lukemiseen.
• Rikoksen ja rangaistuksen luettuani en enää ihmettele, miksi sitä pidetään yhtenä parhaimmista kirjoista ikinä ja miksi Dostojevski on yksi suurimmista kirjailijoista. Tottakai tuo oli välillä tylsää lukemista kun keskittyi välillä liikaa politiikkaan ja ideologian, mutta henkilökuvauksineen, ympäristökuvauksineen ja tapahtumavyyhteineen se on kieltämättä yksi Dostojevskin suurimmista taidonnäytteistä..
  

• Aivan iki-ihana kirja, taattua Montgomery-laatua. Kirjoista löytää helposti Montgomerylle tyypillisen tyylin ja tämäkin kirja on yhtä sadunomainen ja mielikuvitusrikas kuin Anna- ja Runotyttö-sarjat. Kirja oli helppoa ja nopeaa luettavaa, mutta se ei tee kirjasta huonoa. Se vain sai mielikuvituksen liitoon ja elämään mukana kirjan tapahtumia..
  

• Ihana kirja :) Alussa vertasin kirjaa koko ajan Pieni runotyttö -sarjaan, mutta jossain vaiheessa oli pakko antaa periksi ja antaa hyvän tarinan viedä. Teksti oli kaunista, ihanaa luettavaa ja mikä parasta onnellinen loppu ja niin edespäin. Tätä lisää.
  

• Kirja oli ihan ok luettava. Karen Blixen kirjoittaa kauniisti Afrikasta ja kohtaamistaan ihmisistä. Alku oli tylsä, mutta eteenpäin luettaessa muuttuu kirja mielenkiintoisemmaksi.
• Karen Blixen asui Afrikassa osan elämäänsä, kunnes joutui rahavaikeuksien vuoksi luopumaan kahvifarmistaan ja muuttamaan takaisin Tanskaan. Afrikka ja sen ihmiset ovat keskeisellä sijalla hänen tuotannossaan. Suurelokuva Minun Afrikkani, pohjautuu osaksi juuri tähän Varjoja ruohikolla -teokseen.
  

• Sekavia ajatuksia herättävä kirja, en ole varma pidinkö vai enkö. Teksti oli todella hyvin kirjoitettua ja sitä ei voi kiistää, etteikö kirjailija osaisi kirjoittaa. Samoin hän on tehnyt valtavan taustatyön pystyäkseen kirjoittamaan eskimoista, Grönlannista ja jäästä niin faktista tekstiä.
• Ajoittain kirja vain on hiukan puuduttava ja paikoilleen jämähtänyt. Välillä se taas tempaisi mukaansa, ettei lukemista olisi malttanut lopettaa kesken.
  

• Peter Seeberg on saanut vuonna 1983 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, joka antaa taas tottakai mielenkiintoisen lähtökohdan lukea teosta. Toisaalta en odottanut kirjalta liikoja edellisen tanskalaiskirjan jälkeen ;o)
• Takakannen tekstin mukaan romaani on kirkas ja visuaalisesti elävä, mikä pitää näin lukijan näkökulmastakin paikkansa. Kirja oli mukavaa luettavaa, ei mikään mestariteos, mutta kirjailija on ainakin osannut asiansa ja on käyttänyt omanlaistansa tyyliä ja tekstiä kirjassa.
  

• Kirjallisuuspiirissä luemme tanskalaisten kirjailijoiden teoksia kesän ajan ja tämä oli ensimmäinen, jonka luin. Kirja on saanut Tanskan akatemian suurpalkinnon vuonna 1966 ja odotin sen pohjalta paljon tältä kirjalta.
• Kirja on sovinistisuudessaan ja syrjähypyt sallivana ärsyttävä. Ehkä olen itse kaavoihin kangistunut ja perinteinen ihminen, mutta kirjan kantava ajatus, "on ihan normaalia rakastaa kahta naista samaan aikaan ja pitää suhteita, vaimoa ja rakastajatarta, yllä. Miehen kuuluu saada tehdä se mikä tuntuu hyvälle, elämässä on tärkeintä saada paljon erilaisia kokemuksia. Rasti ruutuun, minulla on ollut rakastajatar. Seuraava kohta." on kyllä niin ärsyttävä, että huh.
  

• Yksi suosikkikirjoistani kautta aikojen, jota voin hehkuttaa ja hehkuttaa vaikka kuinka. Ensimmäisen kerran taisin sen lukea teini-iän kynnyksellä ja sen jälkeen monen monta kertaa ja joka lukukerran jälkeen se vain on yhtä hyvä, jollei jopa parempi.
  

• Kirja kertoo arkipäivästä nousevien tapahtumien kautta siitä työstä, mitä Jumala tekee jatkuvasti parhaaksemme. Hänen rakkautensa tunkeutuu koko elämäämme sitä vahvistaen, ei vähiten silloin kun emme itse enää jaksa.
• Kirja oli hyvä ja ihana muistutus siitä, etten ole täällä yksin, vaan on Joku joka tekee minun eteeni työtä päivin ja öin, vaikka sitä ei aina muistakaan.
  

• Teokseen on punottu yhteinäisen kertomuksen muotoon monien venäläiskristittyjen taistelut ja kärsimykset kommunistisen vallankumouksen alla. Itsekin lähetystyössä toimineena Schmidt koki vankeutta ja vastustusta evankelisen uskon tähden. Uskollinen kuolemaan asti kuvaa kyynelten ja veren kostuttamaa tietä, jota Venäjän uskovat ovat joutuneet taivaltamaan. (takakannen teksti)
• Kirja oli hätkähdyttävää lukemista ja valuivathan ne kyyneleetkin loppua kohti mentäessä. Sitä huomasi taas kuinka helpolla on päässyt uskovaisena asuessaan Suomessa ja tähän aikaan.
  

• Loistava kirja, yksi parhaimmista mitä olen koskaan lukenut. Kirja opettaa lukijalle viisauksista tärkeimmän: kuuntele sydäntäsi, opi tulkitsemaan elämän tiellä olevia merkkejä ja -ennen kaikkea- kurkota kohti unelmiasi.
• Suosittelen jokaiselle luettavaksi ajatuksen kanssa, inspiroiva ja laittaa ajattelemaan elämäänsä hieman uudelta kantilta.
  

• Loistava kirja. Vaikka kirja on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1914 oli teksti loppujen lopuksi aivan ajankohtaista ja ymmärtää ehkä miksi se on kirjoitettu. Omatunto kunniallisten kansalaisten ylpeys.
• Kirja oli mukavaa luettavaa, teksti hauskasti kirjoitettu. Henkilöt olivat todentuntuisia ajatuksineen ja tekoineen.
  

• Hauskasti kirjoitettu kirja miesten maailmasta, miehen silmin. Keijo Leppänen laittaa kirjassaan myös itsensä likoon eikä säästele sanoja edes omalla kohdallaan.
• Kirja oli helppo luettava lastenhoidon lomassa puolessa päivässä. Ei ehkä kaunokirjallinen suurteos, mutta täytti tehtävänsä. Naiset ja miehet toden totta ovat erilaisia eikä asia muuksi muutu.
  

• Tätä kirjaa kyllä suosittelen jokaiselle luettavaksi. Ei mitään hömppää eikä yltiöpositiivisuutta, mutta innostavaa tekstiä sitäkin enemmän.
• Kirjassa korostetaan sitä, kuinka itse olemme vastuussa kaikesta elämässämme. Vain me teemme omat valintamme ja olemme niistä vastuussa. Negatiiviset ajatukset eivät vie pitkälle, positiiviset sitäkin kauemmas.
  

• Kirja sisältää Irja Lounajan kirjeenvaihtoa suomalaisen alikersantin "syntipukin" kanssa, sekä hänen päiväkirjamerkintöjään vuosilta 1943-1948. Hän lähti huhtikuussa 1943 töihin Saksaan, Kasseliin. Hän joutui jäämään Saksaan hieman pidemmäksi aikaa kuin oli suunnitellut ja työskenteli ja opiskeli erinnäisissä paikoissa ennen Suomeen paluutaan.
• Kirja oli erittäin mielenkiintoinen, varsinkin nyt kun olen kiinnostunut Suomen sota-ajoista melkoisesti. Yksi syy kirjan mielenkiintoisuuteen on se, että Irja oli nuori, vain parikymppinen lähtiessään Saksaan, ja se tuo omaa näkökulmaansa sota-aikaan.
• Kirja oli mukaansatempaava ja sen olisi voinut lukea vaikka yhdeltä istumalta, millään ei olisi malttanut laskea kirjaa kädestään.
  

• Hauskasti kirjoitettu dekkari, vanha sellainen. Kirjassa tarkastellaan nuoren kotiapulaisen syyllistymistä murhaan ja mitkä asiat siihen johtivat.
• Kirjan kertoja puhuu hyvin persoonallisesti ja henkilökohtaisesti, hän heittelee omia kommenttejaan sekaan ja ilmauksissa on myös henkilökohtaisia mielipiteitä.
• Aluksi kirja vaikutti tylsältä, mutta rönsyilevä kerronta, sekä nykyisyyden, menneisyyden ja jopa tulevaisuuden kietoutuminen yhteen tekivät lukukokemuksesta mukavan ja kirja oli pakko lukea melkein yhdeltä istumalta..
  

• Aivan ihana kirja. Kirja on Tove Janssonin "lapsuusmuistelmat", mutta kuitenkin täyttä fiktiota. Tämän teoksen luettua ei tarvitse enää ihmetellä, miten Tove Jansson on osannut kehitellä sellaiset hahmot ja tarinat kuin Muumit ovat.
  
• Yhtenäinen teos, vaikka tarina ei edennyt kronologisesti. Jokainen muisto oli kuin pieni satu, joissa oli ihania yllätyksiä ja loistavaa kielenkäyttöä.
• Tästä taisikin alkaa innostus lukea muitankin Toven kirjoittamia kirjoja, muitakin kuin niitä muumeja..
  

8. Marguerite Yourcenar, Hadrianuksen muistelmat

• Kirja oli yksi tylsimmistä, joita olen koskaan lukenut. Tunnustan, etten jaksanut lukea kokonaan vaan pompin sivujen yli ja luin vain sieltä täältä. (Kyllä, omatunto kolkuttaa..).
• Kirjassa oli myös hyviä kohtia, jotka jäivät mieleen kuten Hadrianuksen ajatuksia ja oivalluksia. Kirjassa keskityttiin liikaa tiettyyn asiaan, esimerkiksi metsästysretkien kuvaamiseen saatettiin käyttää 20 sivua, joka sai sen tuntumaan aika puuduttavalta.
  

• Kattava perusteos runouden ja proosan tulkintaan.
• Itselleni antoi paljon uusia näkökulmia ja ahaa-elämyksiä. Aihe on kiinnostava, joten kirjan tietoakin ahmi. Asiat jäivät mieleen.
  

• Teos kertoo ennen kaikkea äidin ja lasten välisistä suhteista, äidin ja lasten läheisyys oli käsin kosketeltavaa. Välillä äidin takertuvuus oli hieman ärsyttävää. Paulin, äidin rakkaimman pojan jokainen naissuhde kaatui äidin olemassaoloon. Äiti oli se rakkain, kenellekään muulle ei ollut sijaa.
  
• Kirjassa oli paljon kuvausta ympäristöstä. Maisema, kukat, luonto yms. kuvattiin tarkasti, on kuin niistä olisi maalattu kaunis maalaus silmien eteen. Luonto oli muutenkin keskeisellä sijalla teoksessa.
• Välillä kirja oli hieman tylsä junnatessaan paikallaan. Kuitenkin se oli maalauksen kaltainen, kauniisti kirjoitettu tarina.
  

• Kahden ja yhden yön tarinoita on Riku Korhosen esikoisteos. Romaani voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2003.
• Romaani koostuu useasta pienestä tarinasta, jotka kertovat lähiöelämästä. Jokainen tarina limittyy toisiinsa jollain tavalla, jonkun yhteisen tekijän kautta.
• Teemana lähiöelämä on mielenkiintoinen, epätavallinen. Kirja onkin kiinnostavaa luettavaa, koska se kertoo taviksista, kuin jokaisesta meistä.
• Kirja tarvitsee muutaman lukukerran, jotta siitä saa selkoa. Se on hieman sekava ja irtonainen koostuessaan pienistä tarinoista. Jokainen tarina on myös kirjoitettu minä-muodossa ja kestääkin aina jonkun aikaa, että saa kiinni, mistä on kyse ja ennen kaikkea kuka on kyseessä.
• Vaikka kirjaa lukiessa meinasi välillä vaipua epätoivoon juuri sen sekavuuden takia, on se toisaalta hieno idea kirjailijalta ja Riku Korhonen on myös saanut idean toimimaan. Välillä tuntui, että koko systeemi meinasi hajota käsiin, mutta se punainen lanka löytyi taas.
• En ihmettele yhtään, että kirja on tämän vuoden pääsykoekirjana Helsingin yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden laitokselle..
  

• Kirja on Virpi Hämeen-Anttilan esikoisteos, joka käsittelee professorin ja opiskelijan välisestä epäsovinnaisesta rakkaudesta yliopistomaailmassa. Ratkaisevassa osassa ovat myös päähenkilöiden läheiset ja heidän väliset suhteensa.
• Suden vuosi on hyvä kuvaus nykyajasta, ennakkoluuloista ja ihmissuhteista. Siihen on sisällytetty melko onnistuneesti monta erilaista, ehkä stereotyyppistäkin hahmoa ja tilannetta.
• Kirjaa voisi myös kuvailla kertomukseksi ihmisten kyvyistä muuttua, kehittyä ja oppia uutta. Kertomus siitä, kuinka pohjaltakin voi nousta ja löytää elämällensä sen kaivatun suunnan.
• Miinuspuolena on kirjan sekavuus. Siinä oli mielestäni aivan liikaa lainauksia ja sitaatteja, mikä teki siitä hankalan luettavan. Vähitellen näiden kohtien ylitse alkoi hyppimään ja se teki lukemisesta katkonaista.
  

• Kirja kertoo häpeän synnystä, ilmeneimsmuodoista ja torjuntamekanismeista. Kirjassa pohditaan naisten ja miesten häpeän eroja ja häpeän vaikutusta itsetuntoon.
  
• Kirja oli todella mielenkiintoinen ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Luulen tarvitsevani muutaman uusintalukukerran vielä, saadakseni kirjasta irti kaiken olennaisen. Kirja auttoi ymmärtämään omia nykyisiä käyttäytymismalleja ja mistä ne johtuvat.
  

• Kiinnostava teos luonnonmukaisemmasta hoidosta. Ei lyttää antibiootteja hoitomuotona, mutta kehoittaa kokeilemaan ensin muita vaihtoehtoja. Kirjan innoittamana ja rohkaisemana en suostu enää pumppaamaan lapsiini antibiootteja, jos se ei ole välttämätöntä. Toivottavasti näiden ohjeiden avulla päästään eroon meidän sairastelukierteestä..

• Kattava yleiskatsaus toimintaterapiaan ja sen pääpiirteisiin ja -alueisiin. Antoi paljon ajattelemisen aihetta omaankin elämään ja sytytti innostuksen lähteä opiskelemaan alaa. Nähtäväksi jää..