Eilen päätin alkaa puuhaan..ja niinpä kaivoin Elohopean syntymäpäivälahjaksi saaman pulikointialtaan varastosta ja ajattelin sen olevan helppo nakki. Kyllä vain. No, onneksi meillä on jalalla poljettava pumppu, sillä sitä allasta en olisi omin voimin enää puhaltanut täyteen. Tai olisin siinä tapauksessa puhkunut viimeiset puhallukseni siihen vasta nyt..melkein vuorokausi myöhemmin. Otinpahan puuhan treenin kannalta ja tunsin kuinka reiteni ja pakarani siinä kiinteytyivät vähitellen, mielessä välähti että tätähän voisi tehdä useamminkin. Hyötyliikuntahan on sitä parasta liikuntaa. Aurinko paahtoi mukavasti ja hiki virtasi. Kaksi innokasta poikalasta hyöri ympärillä ja yritinpä vielä tehdä makaronilaatikonkin siinä samalla. Kotiäiti on aina kotiäiti..

Pulikointiallas oli valmis koko komeudessaan ja katsoin aikaansaannostani ylpeänä. Pojat istuivat altaasaan nauttien olostaan, mutta jotain tuntui puuttuvan. A-haa, vesi. Minä sitten reippaana äiti-ihmisenä otin 10 litran ämpärin matkaani ja kuljin kylpyhuoneen ja takapihan väliä tiuhaan tahtiin eikä allas näyttänyt täyttyvän sitten millään. Kaivoin toisenkin ämpärin esiin ja kannoin vettä kaksin käsin. Riemunkiljahdukset täyttivät takapihan, altaassa oli vettä. Laskujeni mukaan vettä oli kannettuna jo 100 litraa ja tunsin oloni rehkineeksi. Päätin kurkata altaan pakettia ja kaivaa esiin sen tilavuuden sieltä jostain pienen printin seasta. Siinä se seisoi, 506 litraa. Hei, enää 400 litraa jäljellä, vain 40 ämpärillistä vettä kannettavana eli 20 matkaa edestakaisin välillä kylppäri ja takapiha.

Ei, en voinut kuvitellakaan tekeväni sitä vaan kävelin talomme kulmalle (se päätyasunto, se päätyasunto) ja tartuin puutarhaletkuun. Sitä oli jopa niin valtava määrä siinä, että ei ongelmaa saada sitä ulottumaan meidän pihalle. Olin nainen puutarhaletkun ääressä ja mietin kuumeisesti, mistä ihmeestä saisin sen veden päälle, sillä mitään järkeen käypää systeemiä ei oikein löytynyt. Luovuin toivosta ja päädyin ämpäreihin sitten kuitenkin. Seuraavat 40 litraa kannettuani menetin hermoni, aioin saada sen letkun toimimaan, kävi miten kävi. Taas siellä tutulla talon kulmalla tutkin hanasysteemiä ja huomasin sen avaimen pudonneen maahan, piis of keik siis ja ei kun avainta lukkoon. Vettä suihkusi valtoimenaan ja letkussa näytti olevan reikiä enemmän kuin ehjää letkua. Tunsin kastuvani enkä meinannut saada villisti hyppivästä letkusta kiinni (tämä alkaa kuulostamaan irstaalle jos sitä lukee niin, älkää siis..) kastellen housini siinä rytäkässä huomasin voivani osallistua myös miss märkä teepaita -kisaan. Katselin vaivihkaa myös ympärilleni ja huokaisin helpotuksesta sillä näkyvillä ei ollut naapureita, joten ihan koko taloyhtiö ei tiedä vesileikeistäni. Olin kaiketi kyllä melkoisen koominen näky kaiken kaikkiaan. Sain kuin sainkin suuttimen irti letkun päästä ja veden tulo normalisoitui. Huokasin helpotuksesta ja aloin hilaamaan letkua takapihalle, missä tyrkkäsin sen Elohopean kouraan. Itse kävin kokeilemassa saisinko veden tulon vielä loppumaankin, sitä kun en ollut siinä painajaismaisessa rytäkässä onnistunut tekemään. Onnistui se kuitenkin ja huokaisin helpotuksesta.

Ja allas täyttyi. Kesytetty letku pääsi takaisin paikoilleen ja veden tulo loppui kiltisti niin kuin pitikin. Pojat leikkivät tyytyväisenä, minä vaihdoin bikinit päälleni ja istahdin aurinkoon kirjan kanssa. Leppoisa iltapäivä lasten kanssa, kyllä vain. Siskon poika tuli hetken päästä myös ja niin siellä oli sitten kolme iloisesti hihkuvaa poikalasta kutakuinkin iltaan asti.

Tänään aamulla poikien ilmeet olivat ihanat nähdessään ettei allas ollut yön aikana kadonnut mihinkään. Kolme poikaa on myös kuluneiden kahden tunnin aikana kysynyt ainakin 10 kertaa pääsisikö jo pulikoimaan. Ehkä kohta jo..kunhan se aurinko paistasi niin, että oma rusketukseni olisi taattu.

Vielä siskon pojan koira ulkoiluttamaan, kun on lapsenvahtikin talossa. Oma osuuteni tässä on ollut vain tuo ruokapuoli, muuten poikakolmikkoa ei pahemmin näy, kuuluu kylläkin.