On taas pitänyt kiirettä..tai siltä se ainakin tuntuu :) Kiva näin päin välillä..

Sunnuntaina oltiin miehen mummin luona lettukesteillä, missä oli kaikki miehen serkut koolla, oli ihan mukavaa. Elättelin toiveita että oudossa paikassa outojen ihmisten keskellä poika olisi ollut hieman rauhallisempi, mutta turha toivo. Samanlailla tuo riiviö mennä viipotti ja tutki kaikki kaapit ja laatikot läpi. Mitä sitä turhaa olla vieraskorea.. ;o) Päivän saldoihin lukeutui myös oksentaminen mummn ja vaarin uudelle nojatuolille, omille sekä vaarin vaatteille. Onneksi se lähti sohvasta, eikä jäänyt jälkeä.

Tänään oltiin taas muskarissa. Poika ei pahemmin jaksaisi keskittyä siellä niihin leikkeihin vaan juoksentelee mielummin ympäri salia ja touhuaa omiaan. Onneksi muutama muukin on samanlainen vilperi siellä, ettei ihan ainoana. Ohjaaja on kyllä ymmärtäväinen ja mukava, ja sanoikin ettei pakottaa kannatakkaan..

Huomenna olisi seurakunnan perhekerho, missä aletaan käymään, mutta äidillä tietenkin on lääkärineuvola juuri siihen aikaan, ettei kerhoon päästä, mutta ehkä ensi viikolla sitten.

Ihanaa muuten päästä neuvolaan taas :) Odotan jo innolla että pääsee kuuntelemaan pikkuisen sydänääniä. Sitä sisätutkimusta odotan vähemmän innolla.. Siskoni, pojan kummitäti tulee onneksi vahtimaan poikaa neuvolan ajaksi, niin ei tarvitse ottaa mukaan.

Torstaina illalla sitten ekaa kertaa lenkille uuden tuttavuuden kanssa (postituslistalta löytyi yllätys yllätys..) ja perjantaina uimaan toisen äitikaverin kanssa. Viime kerralla nautittiin saunassa istumisesta yli kaiken, kerrankin ihanan hiljaista, kukaan ei huuda äitiä eikä kukaan yritä hypätä lauteilta alas. Pienet ovat äidin ilot ;o)

Olen kokenut vieroittautumisen. Minä, entinen nettiaddikti, en jaksa enää istua koneella niin kuin ennen. Ehkä tämä on parempi totuttautua tähän jo nyt, ennen kevättä, kun sitä aikaa koneelle ei enää ole..