Kylläpäs aika rientää. Meidän pikkuneiti on jo kolmeviikkoinen (okei, ensi yönä..) ja kuulumisten kirjoittaminen on vain jäänyt. Ei sen puolen, että tässä olisi aina niin aikaakaan tietokoneella istuskeluun..

Arki on lähtenyt rullaamaan ja elo tasaantunut alun hulabaloon jälkeen. Pojat ovat ottaneet pikkusiskon vastaan loistavasti ja vauva saa pusuja ja silityksiä osakseen pilvin pimein. Äitille ja isille pojat sitten ovatkin kiukutelleet senkin edestä, kuten myös purkaneet energioitansa riehumiseen. Sektiohaavan parantuessa tässä vähitellen oma olokin on alkanut kohenemaan, vaikka vielä pitäisi muistaa varoa tekemisissään. Onpahan ollut opettelemista, kun ei saisi kantaa muuta kuin vauvaa saati sitten muutenkaan tehdä mitään raskasta. Varsinkin alussa oli hankaluuksia olla niin riippuvainen muista ihmisistä..sitä kun on tottunut pärjäämään itse..

Prinsessan painokin on onneksi lähtenyt nousuun ja maaginen kolmen kilon rajakin ylitettiin viime perjantaina. Öisin vauva heräilee 3-4 neljän tunnin välein syömään, mikä sopii äiti-ihmisellekin hyvin, ja onpahan niitä 5 tunnin pätkiäkin tullut välillä.

Ukkokulta on ollut kaksi viikkoa jo kotona meidän kanssa ja viisi vielä jäljelle (isyyyslomat ja kesälomat..). Ja hei, me ei ainakaan vielä olla yritetty tappaa toisiamme tai käyty toistemme hermoille ihan hirveästi. Vaikka taisin minä vihjaista tänään jo, että mitenköhän se olisi sen töihin paluun kanssa... =D

Synnytyskertomuksen naputtelen joskus paremmalla ajalla..nyt on pakko suunnata iltapalalle ja nukkumaan..