Eilen Elohopea alkoi kuulostamaan vähän käheältä, mutta oli muuten ihan ookoo. Yöllä sitten herätään siihen, kun tuo yskii aivan mahdottomasti kuivaa ja haukkuvaa yskää. Pikapikaa sängyn viereen tuon kuulostaessa todella pahalta ja lapsi sai juuri ja juuri hengitettyä. Siinä sitten rauhoiteltiin pikkumiestä ja hengityskin alkoi tasaantumaan, joten siirryttiin alakertaan jotta Mini saisi nukkua rauhassa ja Elohopealle saataisiin menemään jotain nestettä. Oli tuo taas vain niin reipas ja aurinkoinen potilas. Pahimman yskänkohtauksen helpotuttua tuo jaksoi jo pulista vaikka mitä, hymyillä ja jutustella ja oli niin aurinkoinen tapaus äidin ja isin ollessa vieressä puolikuolleina väsymyksestä ja pelästymisestä (äiti siis..). Loppuyöksi laitettiin potilaalle patja meidän makkarin lattialle päädystä korotettuna ja saatiin jo nukuttuakin sitten vähitellen Elohopean välillä kyllä yskiessä.

Aamusta soittelin lääkäriaikaa ja terveyskeskukseen päästiin heti aamusta lääkärin tutkittavaksi, joka sitten diagnosoi kurkunpääntulehduksen ja passitti vielä päivystykseen spiralle hengittelemään adrenaliinia ja kortisonia. Päivystyksessä piippuun hengittelyn jälkeen tuli vielä toinen lääkäri kuuntelemaan hengitystä ja kyllä tällä äidillä oli hymyssä pitelemistä. Sieltähän asteli se samainen nuori ja komea mieslääkäri, joka neuvolassakin oli. Hah, maailma on pieni. Tällä kertaa minulla sentään oli jo vaatteet päällä..

Että sillein. Nyt on kyllä ollut päivän mittaan rukouksissa, että tämä helpottaisi jo ja tämä yö menisi jo helpommin, eikä tarvitsisi lähteä nyt ennen klo 22 päivystykseen uudestaan spiralle saati sitten yöllä sairaalaan. Syntyy muuten tämä maha-asukas vähän liian ennen aikojaan eikä se ole nyt kyllä toiveissa..

Olo alkaa olemaan vähän katkipoikki. Pitäisi nyt ihan oikeasti mennä vain pikapikaa iltapalalle ja itsekin nukkumaan.