Tein sitten radikaalin päätöksen opiskeluitteni suhteen.

Tarkoitushan oli alkaa lukemaan teologisen pääsykokeisiin ensi keväänä ja kokeilla päästä sinne sisään. Nyt sitten hautasin idean hetkeksi aikaa. Sain postia tuolta nykyisestä koulustani, jossa nähtävästi olin edelleenkin kirjoilla ja kyselivät jatkoaikeitani. Mietin, pähkäilin ja mietin, mitä ihmettä tekisin.

Kuitenkin tuo ala periaatteessa on ihan mielenkiintoinen ja voisin viihtyä ko työssä, koulua olisi jäljellä reipas kolmisen vuotta. Kolmen vuoden päästä siis olisi jo työelämässä, kun taas yliopistossa opiskelisin vielä seitsemänkin vuoden kuluttua.

Vaikka kuinka rakastan opiskelemista, niin ensimmäinen vaihtoehto alkoi tuntumaan paremmalta. Kolmen vuoden päästä se olisi jo ohi ja pääsisin töihin tienaamaan. Ei monen vuoden kitkuttamista miehen tuloilla ja meikäläisen ruhtinaalisella opintotuella.

Koulusta kun soittelivat minulle päin kirjoitettuani sinne pitkän sähköpostiviestin. Kysyin mahdollisuuksia aloittaa nyt syksyllä kotoa käsin, tenttimällä, verkossa, etänä, miten tahansa, mutta paikalla en todellakaan pysty olemaan. Se saattaa onnistua, riippuu ihan opettajista.

Aloin myös miettimään tuota edessä ollutta pääsykokeisiin lukemista kahden pienen lapsen kanssa. Missä välissä olisin lukenut? Päivät poikien kanssa menee sellaista tahtia, että rauhallista lukuhetkeä ei löydy ennen miehen kotiin tuloa. Riittäisikö sitten joka ilta kirjastossa kolmisen tuntia lukemista, luultavasti ei. Entä jos on paljon valvomisia öisin. Päivisin ja iltaisin olen sitten niin zombie, että lukeminen on yhtä tyhjän kanssa. Päätin siis, että unohdetaan tällä hetkellä. Ehkä sitten kun olen kolmevitonen ja lapset ovat vähän isompia, jos silloin vielä haaveilen teologisesta, niin sitten menen sinne opiskelemaan.

Olihan se kiva kuulla toisen suusta, etteivät halua menettää meikäläistä, kun on niin hyvät arvosanat tuolta ekalta vuodelta :) (Tylsä ukkokulta vaan tiputti meikäläisen maanpinnalle, sanoi sen johtuvan vaan siitä, että koulu saa jokaisesta valmistuneesta opiskelijasta rahaa. Kiitti vaan.)

Ensi keväästä en vielä tiedä. Menenkö ihan kokopäiväiseksi opiskelijaksi kouluun vai jatkanko samaan malliin kuin nyt syksyllä, ei sitten hajuakaan. Toisaalta kyllä en yhtään haluaisi laittaa tuota Miniä hoitoon vielä alle 1-vuotiaana. No, siihen mennessä varmaan on keksittynä hyvä ratkaisu.

Olo on jokseenkin helpottunut. Pääsen opiskelemaan. Nyt syksylläkin tuo on niin mukavaa vaihtelua tähän arkeen, jotain ihkaomaa tekemistä äidille..