Ensimmäisenä pääsin sitten pariksikymmeneksi minuutiksi makaamaan käyrille, joissa otettiin vauvan sydänkäyrää ja meikäläisen supistuskäyrää. Siinä aika menikin mukavasti lehtiä lueskellessa ja vauvan sydämen jumpsutusta kuunnellessa. Juuri kun alkoi mukavasti ramaisemaan, tuli kätilö (tosi tympeä sellainen) päästämään pois ja ajamaan takaisin odotushuoneeseen. Hetken siinä istuskeltiin ukkokullan kanssa odottelemassa, kun lääkäri (myöskin tyly sellainen) tuli pyytämään sisään. Lääkäri sitten katsoi papereita ja totesi vain, että eipä nuo aikaisemmatkaan vauvat ole mitään suuria olleet (don't tell me..) ja siinä oli vähän sellainen olo, että itsehän minä tosi paljon tänne vaadinkin päästä, anteeksi olemassaoloni. (Kai sitä raskaana oleva nainen on niiiin herkässä tilassa, kun toivoisi tulevansa kohdelluksi ystävällisesti..). Käyrälle oli piirtynyt myös niitä supistuksia, joten lääkäri katsoi aluksi myös kohdunsuun tilanteen. Kohdunsuu on jo pehmeä ja auki sormelle, mikä ihan normaalia. Ultralla lääkäri katsoi napanuoran virtaukset, jotka olivat ok ja vauvan painoarvio on tällä hetkellä 2400g eli ei tuo mikään liian pieni ole (rv 34). No, sitten paljastui, että pikkuinen on perätilassa ja lääkäri alkoi puhumaan heti ensimmäisenä kääntämisestä. Kahden viikon päästä pitää käydä ultrattavana tuossa omassa terveyskeskuksessa ja jos vauva edelleen perätilassa niin lähetteellä Hyvinkäälle kääntöyritykseen..
Tässä on vähän vain mietityttänyt koko kääntämisen yrittäminen, se kun ei houkuttele sitten tippaakaan. Kun omaan sellaisen synnyttäjän lantion, että uskoisin pystyväni synnyttämään vauvan perätilastakin, varsinkaan kun tuostakaan ei mitään jättivauvaa ole tulossa. Ja toisekseen ajatus asioiden kulkuun puuttumisesta ei houkuttele, tahtoisin antaa luonnon hoitaa homman ja jättää asian Taivaan Isän haltuun. Kai tuosta kääntöyrityksestä voi kieltäytyäkin..
Ja joo, kyllähän tässä on vielä aikaa vauvalla kääntyä itsestäänkin, tiedossa on ;o) Pojat on raivotarjonnassa olleet ja vaikka kuinka aikaisilta viikoilta lähtien, joten tilanne on ihan uusi.
Sairaalasta käynnistä jäi vähän ahdistava olo, sekä minulle että ukkokullalle. Ei perätilan takia, vaan kätilön ja lääkärin vuoksi. Mutta kai me sinne silti ollaan menossa synnyttämään, onpahan niitä ikäviä ihmisiä jokaisessa synnytyssairaalassa. Ihan tuurista kiinni, millainen osuu kohdalle..
Kotimatka alkoi mukavasti kuitenkin ja totutun tavan mukaan lähikaupan kautta, josta ostettiin valkosipulivoipatonki, vähän juotavaa ja pieni määrä suklaata :)
Edittiä vielä illalla. Mahakuvaa pitkästä aikaa, kuvaajana meidän melkein 5v.
Niin ja raskausviikkoja kasassa se 34 ja risat.
Kommentit