Aamusta Mini herätti viiden jälkeen, auts. En tiedä mitä tuolle pikku-ukolle tekisi, että antaisi äidin ja isin nukkua joskus vähän pidempään. Ehkä sitten 18 vuoden päästä..

Olin sitten lojaali ja annoin ukkokullan nukkua aamusta pidempään (minun vuoroni sitten huomenna) ja nousin nälkäisen Minityisen kanssa ylös. Aamupuuro keitettynä ja syötynä vähän jälkeen kuusi, sen jälkeen tuo kiipeili ties missä ja tyhjenteli keittiön sopukoita. Äiti istui koomassa kahvikupin ääressä ja yritti pysyä hereillä..

Mutta olinpahan muuten jo kahdeksalta sitten Koiruuden kanssa pihalla, sai kuulkaas lenkkeillä ihan rauhassa. Rannassa päästin tuon vapaaksi ja siellä sitten riehui hiekassa mielin määrin. Ja pelkäsi aaltoja. Kiinnosti niin kamalasti mennä sinne vedenrajaan, mutta joka ikinen aalto sai aikaiseksi melkoisen pomppimisen taaksepäin. Kyllä oli emännällä hauskaa..

Ja nyt iltapäivästä satoi sitten kaatamalla. Ei sitten houkuttanut lähteä ulos, ei sitten tippaakaan. Mutta minkäs voit kun Koiruus istuu ulko-ovella jalat ristissä, paljoa voi itsekäs olla. Joten raahasinpas ahterini pihalle ja ei se sitten niin kamalaa ollutkaan. Ennemminkin tuo minun lenkkikaverini oli hieman innokas pääsemään takaisin kotiin..

Lukuinto minimissä, mutta kai tämä puolen vuoden pänttääminen alkaa riittämään. Nyt vain pientä hienosäätöä ja avot, yritän tehdä sen mihin pystyn.

Ja hei, linkkivinkki tähän lopuksi. Kuvien käsittelystä huomaa, että on noilla malleillakin ryppyjä sun muita. Täydellisyys kaukana..