Silloin hamassa nuoruudessa (eh, olen jo niiiin vanha nykyään..) lukioaikoina opiskelin venäjää ja ihastuin. Kirjoituksetkin menivät ihan ok lyhyen venäjän suhteen, vaikka totta kai olisin tahtonut saada paremman arvosanan. Suunnittelin meneväni opiskelemaan venäjän kääntämistä ja tulkkausta Helsingin yliopistoon (opiskelupaikkana olisi ollut Kouvola). Kirjoitusten jälkeen tartuin siis pääsykoekirjaan ja aloin puuhaan. Ja sielu lepäsi, sillä se oli niin mielenkiintoista. Vappuna tapasin nykyisen aviomieheni ja ehkä sitten tiesin, että siinä oli elämäni mies, sillä hylkäsin ajatuksen opiskelusta, koska en tahtonut muuttaa niin kauas armaastani.

Nyt minulla on rakas aviomies, kaksi ihanaa lasta ja oma (no pankin) koti. Ja olen onnellinen kaikesta tästä. Silti välillä olen miettinyt, että mitä jos. Jos olisin mennyt ja päässyt opiskelemaan olisin valmistunut näihin aikoihin ja työelämässä. Olisin opiskellut myös Venäjällä joko vuoden tai muutaman kuukauden. Elämäni olisi täysin erilaista. En tiedä olisiko suhteemme kestänyt pitkää välimatkaa, luultavimmin kyllä. Tällä hetkellä meillä ei olisi näitä ihania lapsia, enkä tiedä missä päin olisimme kumpainenkin.

Elämä on täynnä entä jos -tilanteita. Vaikka välillä mietin, että olin tyhmä jättäessäni pääsykokeisiin lukemisen kesken (olisihan kannattanut yrittää), en kadu siltikään. En tahtoisi luopua nykyisestä elämästäni, sillä olen onnellinen juuri nyt juuri tässä tilanteessa.

Mutta ei se ole vienyt kiinnostusta venäjän kieleen. Monen vuoden tauon jälkeen kaivoin lukioaikaiset kirjat esiin ja aloin lukemaan. Ja sieltä se tieto nousee pintaan, syvältä pääkoppani uumenista. En ole unohtanut kaikkea, minä osaan. Vaikka kertaamista se vaatii, joku voisi sanoa, että raakaa työtä myös.

OneWayMissionin kautta löysin mahdollisuuden toimia rukouskummina venäläiselle lastenkodissa asuvalle pojalle. Ja siitä se kipinä lähti. Tahdoin kirjoittaa kummilapsen kirjeen itse, en käyttää kääntäjäpalvelua, mikä olisi myös ollut mahdollista. Ja tänään se valmistui, kokonainen kirje, josta olen niin ylpeä :) Enää pieni lahja ostettavana ja perjantaina pieni postini lähtee kohti Venäjää, kohti kummipoikaani. Ja tunnen itseni niin onnelliseksi!

Googlatessani löysin kiitettävän määrän linkkejä, joihin pitäisi tutustua lähemmin. Kyllä tämä ruosteessa ollut kielitaito tässä vetristyy kunhan pääsen vauhtiin. Tässä näin ensalkuun tyydytän valtavan haluni opiskella..