Kyllä on katkipoikkiolo, mutta kun ei saa unta päivällä niin ei saa. Pakko pärjäillä kahvin voimalla loppupäivä. Houkuttaisi käydä keittämässä vielä toinen kupillinen lisää..

Viime yönä ei sitten nukuttu, tai nukuttiin, mutta puolen tunnin pätkissä. Mini on eilisestä lähtien ollut vähän nuhainen ja yskääkin löytyy ja viime yö meni sitten valvoessa suurimman osan ajasta. Heräsi meinaan vähän väliä itkemään, eikä tissi kelvannut. Pidin pystyasennossa rintani päällä, laitoin puoli-istuvaan asentoon nojaamaan mahaani ja siinä nukkuikin hetken aikaa ja pidin kainalossani. Aamulla Elohopea herätti jo seitsemän jälkeen, kömpi viereen peiton alle ja jatkoi uniaan. Ei sen puolen, että seuraavan kerran kun heräsi vähän ennen kahdeksaa, äiti olisi ollut yhtään sen enempää levännyt..

Suunnattiin sitten lääkäriin aamupuuhien jälkeen. Minillähän oli vajaa kuukausi sitten korvatulehdus, joten ohjelmassa olisi muutenkin ollut jälkitarkastus jossain välissä, joten mentiin nyt. Ei ollut korvissa mitään ei. Hyvä näin. Ehkä ne on taas ne hampaat..

Samalla reissulla käytiin kirjastossakin pitkästä aikaa. Löysin Elohopealle paljon mukavia kirjoja kotiin luettavaksi, itselleni en edes yrittänyt käydä katsomassa mitään, viime kerrasta viisastuneena. Vaikka ei sen puoleen, meinasi tuollakin pika-kirjastokäynnillä mennä hermo, kun tuo yksi viiletti siellä kuin päätön kana paikasta toiseen. Laske viiteen, laske kymmeneen..

Mini jätti tänään vielä ensimmäiset päiväunetkin välistä, kai tuo alkaa muuttamaan rytmiään vähitellen. Juurihan tässä ehti tottumaan edelliseen rytmiin.. ;o) No, nyt näillä päikkäreillään sitten ehkä nukkuu piiiitkään. Elohopeakin oli tosi väsynyt, ja tyrkkäsin tuon rattaisiin parvekkeelle, sinne oli sammahtanut, kun tulin Minin tainnutus-reissulta. Molemmat saakin nukkua puolestani kauan, äidin hermo tarvitsee lepoa..

Tälläisinä päivinä sitä on satavarma, että nämä kaksi lasta riittää. Kunhan joskus päästään hyvin nukuttuihin öihin, niistä en enää luovu. Kun molemmat lapset kitisevät, ajatus kolmannesta siihen lisäksi ei houkuttele. Kaislikossakin pohdittiin kolmatta lasta, tai että sitä ei tule. Tutulta kuulostaa..

Toisaalta..olisihan se kolmas kiva. Mutta, toisaalta taas..tuntuisi olevan aika keskittyä välillä myös parisuhteeseen, meidän oma ainakin tarvitsee huoltoa, aikaa kahden kesken. Tuntuisi myös olevan aika palata opiskelemaan, lukea ensi keväänä pääsykokeisiin ja kokeilla mihin riittää. Keskittyä näihin kahteen kullannuppuun, jotka meillä on. Ehkä meille vielä joku päivä tulee se kolmas, mutta ei nyt. Hassua kuulla itsensä sanovan näin (No, lukea itsensä kirjoittavan..)...

Väsyneen äidin aivot ei jaksa raksuttaa tämän enempään, pakko luovuttaa.. =D