Taitaa tuo uhma olla vielä orastavaa vain, mutta kyllä tuolta pikkumieheltä löytyy sitä omaa tahtoa..välillä vähän liikaakin. Sen sata kertaa päivässä meillä on kyllä napit vastakkain, asiasta kuin asiasta. Syöminen on nykyään yksi suuren suuri koetinkivi, poika kun ei suostuisi syömään millään. Ei itse, ei äidin syöttämänä, ei sylissä, ei lehtiä lukien, ei leluilla leikkien, lista on loputon. Jossain käänteessä ruokaa saa suuhun laitettua ja sen jälkeen saattaa jopa syödä lisääkin..mutta..itse yritän pitää hermoni kasassa syömistilanteissa, ettei poika saa mitään ruokailuun liittyviä traumoja sen takia..

Niin..kaverin lapsethan oli keskiviikkona hoidossa ensimmäistä kertaa ja kaikki meni mukavasti, onneksi mies kuitenkin oli sen aikaa kotona.. ;o) Meidän poika kun sattui olemaan hieman mustasukkainen vauvasta. Istuskelikin sitten tyytyväisenä vauvalle tarkoitetussa sitterissä, kun huomasi että vauvakin siinä oli samoin istunut. Pakko tuon on kai antaa kokeilla noita vauvajuttuja, huomaapahan ainakin ettei ne niin erikoisia olekkaan..
Mutta oli kyllä hiki sen kaksituntisen jälkeen..koko ajan sai olla menossa johonkin suuntaan, katsoa ettei tuo meidän riiviö kiusaa isompaansa, vie leluja kädestä tai tee vauvalle mitään. Vauvalle maitoa pullosta, kakkapepun pesua (oli kyllä hankalaa kun on tottunut tuohon meidän jötikkään..), isommalle välipalaa..

Tänään päiväunien jälkeen suunnataankin pojan kanssa ulos pulkkailemaan. Jos saisin vaikka tehtyä jonkinmoisen lenkin poikaa pulkassa vetäen ja sitten voitaisiin vielä mennä laskemaan mäkeä..Pitää nyt kerrankin sitten nauttia tuosta talvesta kun meilläkin sattuu olemaan lunta..