Johan me nyt ollaan oltu liikenteessä, syyn niskoilleen saa kyllä vapaapäiväilevä paappa, joka tänäänkin yllytti reissuun. Ja mikäs siinä, vähän vaihtelua meidänkin arkeen kodin ja leikkipihan ympyrästä.

Auto starttasi taas aamusta puoli kymmenen ja suunnattiin auton nokka kohti Porvoota. Siellä suuntana, Brunbergin makeistukun tehtaanmyymälä, kuinkas muutenkaan. (Ja kesällä on pakko päästä katsastamaan Vanha Porvoo läpi, ainakin ilman lapsia. Miehen mukaan ottoa harkitsen vielä..) Myymälään astuessamme oli kahden pienimmän silmät suuret kuin lautaset, koko puoti täynnä karkkia, jota sai kaiken lisäksi vielä maistaakin. Karkkiostokset sekä meille, että siskon porukalle, pankkikorttia vingutettiin reippaasti kolmenkympin edestä. Pelkkään karkkiin, hui. Kotimatkalla naapurikaupunkiin Mäkkäriin syömään ja yöks meikäläisestä ei enää ole kyllä roskaruuan syöjäksi. Aterian jälkeen olisi tehnyt mieli oksentaa, oikesti. Pa**alla on ahne loppu, olisi pitänyt sittenkin ottaa se kanasalaatti mitä suunnittelin. Vielä Prismaan samassa kaupungissa, meidän rakkaassa maalaiskunnassa sellaista kun ei vielä ole (ja meitin kaupat on kalliimpia kuin tuo Prisma..).

Mini simahti autoon klo 10.45 kun lähdettiin Porvoosta kotia kohti ja nukkui melkein puolisen tuntia. Taas ovat leikkimässä tuolla huoneessaan enkä ole mennyt häiritsemään mukavia leikkejä. Mietin juuri, että jaksaisiko Minityinenkin noilla aamupäivän puolituntisilla tirsoilla iltaan saakka vai pitäisikö laittaa päikkäreille uudemman kerran.

Viikko sitten kävästiin Biltemassa ja ostettiin peräkärry meikäläisen pyörään, jotta pääsen liikkumaan poikien kanssa muutenkin kuin autolla. Tuolla tuo odottaa kasaustaan varastossa edelleen, mutta sanottakoon ukkokullan puolustukseksi, että on tehnyt aika pitkiä päiviä töitä eikä illalla ole enää muistunut koko peräkärrypuuha mieleen. Jos vaikka viikonlopun aikana.

Jaahas. Minin äänensävy alkaa kuulostamaan vähitellen kitinältä, joten ehkä nuo sittenkin menevät vetäisemään tirsat ennen iltapäivän ulkoilua. Meikäläisen saattaa sillä aikaa löytää kertaamasta venäjää, toisaalta olkkarin verhokankaisiin pitäisi ommella saumat. Hitsi kun omasta kaapista löytyy ompelukone ja homma on pakko suorittaa itse. Nyt kun olisi niin helppo kuskata verhokankaat äiteelle ja sanoa, että kiitos avusta. Mutta nyt on pakko vain tarttua härkää sarvista ihan itse. Toisaalta huomenna Elohopean ompelutaitoinen kummitäti on tulossa kyläilemään...hmmm...

Edittiä taas puolisen tuntia jälkeenpäin. Ei noista nukkunut kumpikaan, ei sitten silmäystäkään. Odotan kauhulla..hups..siis innolla iltaa.

Edittiä vielä kerran. Hitsit Evelin, kun vinkkasit asiasta. Arvatkaapas missä minä olen surffaillut..