Niks ja naks. Pikkuveli niksautti selkäni eilen ollessamme yhtä aikaa äitimme luona. Oli kyllä hiukkasen hämärän tuntuista tuon niksautellessa nikamiani, mutta olo parani. Se kai tärkeintä. Ehdottelin pikkuveljelle, että tuo kouluttautuisi hierojaksi ja niksauttelijaksi, sen verran hyvät otteet tuolla on. Sisko on opiskelemassa kosmetologiksi ja ajattelin puhua tuon opiskelemaan seuraavana kampaajaksi. Oma lehmä ojassa nääs, eikö maailman kuulukaan pyöriä minun napani ympärillä ;o)

Lauantaina oltiin Sellossa kiertelemässä ystäväparin kanssa ja pojat nauttivat shoppailusta, kummalliset lapset. Kaveri on raskaana ja tuon kärvistellessä pahoinvoinnin kanssa, muistin miksi en halaja raskaaksi enää. Tämä normaali olotila kun on melkoisen mukava. Toisaalta se loppuraskaus ison mahan kanssa ja synnyttäminen ovat ihania asioita, joten niiden puolesta hinkuisin vielä raskautuvani joskus..

Minin kuume palasi taas. En tiedä oliko se sitten vauvarokkoa vai ei. Näytti kyllä siltä, mutta miksi tätä kuumetta on edelleen. Blaah. On kyllä niin tylsää taas kerran kun tuo sairastaa. Koska on meidän vuoro olla terveenä? Kysynpähän vaan. Jos jotain positiivista, niin Elohopea ei ole kipeänä..paitsi tämän jälkeen kun sen menin sanomaan..

Mutta mikäs tässä on kotona kyykkiessä neljän seinän sisällä. Ratkiriemukasta tämä elämä.