Tänään nuo hoidokit sitten tulivat heti aamusta meille. Poika veteli sikeitä vielä vähän ennen kahdeksaa mutta nousi kuin nousikin ylös ennen kavereiden tuloa. Ovikello kun soi ja poika näki tulijat, oli ilo suunnaton. Heti nuo isommat menivätkin leikkimään yhdessä.

Aamusta leikittiin sisällä jonkusen aikaa, sitten leipää isommille ja maitopullo vauvalle välipalaksi, tankkauksena ulkoilua varten. Vauva sylissä pullon kanssa, samalla leipää pojan suuhun ja muistuttaa melkein 3 v:tä syömisestä. Onnistutttiin kuin onnistuttiinkin tehtävässä..

Ulos lähteminen sitten olikin oma operaationsa. Isommat juoksivat ympäri asuntoa pää kolmantena jalkana, vaikka kuinka yritti käskeä noita eteiseen, meno vain jatkui. Puin siis vauvan valmiiksi ulkotamineisiin, makaamaan makkariin meidän sängylle ja ikkuna auki ettei paistu vaatetuksessaan. Sitten pojan nappaus kainaloon ja vaatteiden päälle pukeminen. 3 v:kin rauhoittui ja alkoi pukemaan itse. Isoimpaan toimikin hyvin strategia "näytäppä osaatko itse laittaa villapuvun päälle"..siinä samalla menikin kaikki vaatteet hanskoja myöten ;o) Vauva olikin nukahtanut tällä välin sängylle, joten nukkuva vauva kainaloon, toiseen pulkka (juu..säilytetään sitä meillä täällä sisällä..) ja kauhukaksikko ovesta ulos, paapomista etteivät lähde portaita alas..tai ylöspäin ja koko konkkaronkka hissiin. Alhalla pojat rattaisiin ja 3 v pulkkaan ja suuntana asukaspuisto.

Kyllä oli hiki päällä perille päästessä, mutta se oli kai pieni paha siihen verrattuna, että meno sinne meni niin helposti, ei siis pidä valittaa pienistä =D Puistossa menikin ihan mukavasti. Kauhukaksikko oli suurimman osan ajasta samassa paikassa, joten vahtiminenkin oli helpompaa. Poikakin yritti vain muutaman kerran juosta pulkkamäkeä alas, mutta äiti olikin tällä kertaa nopeampi ;o)

Kotiin päästyämme isommille sekä itselle ruoka lautaselle, vauva onneksi viihtyi sitterissä olohuoneessa. 3 v:n kanssa sai taas käyttää pientä huijausta että söi tarpeeksi, mutta kumpikin söi ruokansa loppujen lopuksi melko mukisematta. Vauvakin söi omalla vuorollaan purkillisen sosetta ja olikin sen jälkeen yhtä hymyä :)

Päiväunien aika. Poika omaan sänkyynsä, 3 v:lle Teletappivideo pyörimään olohuoneeseen, vauva kainaloon ja pojan nukutuspuuhiin. Vauva hermostui jonkusen ajan kuluttu, joten vauvan kiikutus meidän makkariin ja takaisin pojan luokse. Vauva ei tyytynyt kohtaloonsa vaan huusi huomiota, maitopullo suuhun viriteltynä ja takaisin pojan luokse. Vauva huutaa taas. Tutti suuhun ja pikkuherra simahti samalla sekunilla. Samalla poikakin oli nukahtanut sänkyynsä joten vielä 3 v:lle ulkotamineet päälle ja parvekkeelle rattaisiin.

Ihana hiljaisuus. Oma rauha. Lehti ja syötävää, mitä muuta sitä enää voisi haluta. Ehdinpä itsekkin makoilla sohvalla kolmikon nukkuessa uniaan.

Päivän yleisarvosana on kyllä kiitettävä. Kauhukaksikko ei tapellut kertaakaan vaan leikki mukavasti sulassa sovussa yhdessä. Vauva ei vaatinut syliä niin paljoa kuin viimeksi ja itsekkin olin pirteänä koko päivän. Kieltämättä sitä jaksaisi varmasti paremmin ilman tätä raskaana oloa, mutta hyvinhän tuo meni kuitenkin.

Nyt sitten ollaankin rauhaksiin vain täällä kotona loppuilta. Eipä nyt ole tänään supistellutkaan ollenkaan, vaikka rankkaa olikin. Eilen kyllä taas vähän jomotteli ja supistelikin. Tänään tai huomennakaan kyllä en vielä kuulemma saisi vielä synnyttää kun miehen vanhempien auto on huollossa. Lupasinkin istua jalat ristissä siihen asti.. ;o)

Mutta nyt tuon mieskaksikkoni seuraan tuonne sohvalle..