Taattu riemu pihalla, tarvitset siihen vain kumisaappaat, kuravaatteet ja vesisateen, ainakin vesilätäköt. Tekijöinä kaksi (eiköhän se yksikin riitä) ylienergistä lasta ja avót, se on siinä.

Minityinen sai tänään ensimmäistä kertaa temmeltää vesilätäköissä, vaikkakin hiukan ylisuurissa kuravaatteissa, Elohopeahan oli hommassa jo vanha tekijä. Joten me siis pysähdyimme jokaisen vastaan tulleen vesilätäkön kohdalla ja jätkät jäivät tyhjentelemään kohdetta. Elohopea myös metsästeli ampiaisia ruusupensaasta ja nuuski kukkia, koiruus yritii nuuskia jokaisen kiven ja kannon matkan varrella, äiti haisteli melko tyytyväisenä sateen raikastamaa ilmaa. (myönnän että olisi ollut hiukan hinkua kävellä eteenpäin kerralla useampikin askel, mutta minkäs teet. Yritin ainakin hillitä itseni..) Mini keksi myös seisomalaudan ja loppujen lopuksi matkasimme eteenpäin Minin seistessä seisomalaudalla ja Elohopean istuessa rattaissa. Hiukan nurinkurin siis.

Oli pakko saada päiväkahvia tänään. Viime päivät on väsyttänyt niin turkasen paljon, hyvä kun hereillä pysyy. Tästä se riippuvuussuhden kofeiinin kanssa taas alkaa.