Eilen illalla lähdin kuin lähdinkin ihkayksin ulos. Ajatelkaa, yksin.
Kyllä tuo ukkokulta yritti kovasti änkeä poikien kanssa mukaan, mutta
äiti piti päänsä, yksin ulos.
Polkaisin pyörällä apteekkiin ostamaan Elohopealle lisää yskänlääkettä.
Kumit olivat mukavan tyhjät, joten ajelukokemus ei ollut niin mukava.
Joko tyhjät kumit vaikeuttavat pyörän hallintaa, tai minä olen
unohtanut miten pyörällä ajetaan ;o) En kaatunut en, mutta olo oli
välillä vähän hutera.
Apteekissa ei mennyt kauaa, joten
suuntasin vielä kirjastoon ja lainasin yhden teologisen vanhoista
pääsykoekirjoista. Miten sitä nauttikaan, kun sai kiivetä portaat ylös
yksin, ainaisen hissillä matkustamisen sijaan. Kävellä pitkin kirjaston
käytäviä ilman kitiseviä lapsia. Nauttia hiljaisuudesta.
Huteraa ajoa takaisin kotiin ja kotioven avautuessa sama vanha härdelli
oli odottamassa, Minille tissi suuhun, Elohopean halausten vastaanottoa
ja väsynyt mies.
Tänään uudestaan.
(Ja huomaatte kai, että kotipäivä taas. Elohopea yski yöllä pari tuntia, joten ei ulkoilua edelleenkään. Äiti tykkää..)
keskiviikko, 12. lokakuu 2005
Kommentit