Viime viikolla jäikin tuo muskari väliin, joten olikin taas mukava päästä sinnekkin pitkästä aikaa. Poikakin taisi tykätä nähdessään kavereita muskarin merkeissä..

No, äidin tekemiset jäi vähän vähiin siellä kyllä välillä. Onneksi ohjaaja otti pojan kaikissa nostelu-, heiluttelu- ja pyörittämisjutuissa, joten omaksi osakseni jäikin vain katsella menoa vierestä. Poikakin taisi tykätä saadessaan tehdä samaa muiden kanssa eikä tarvinnut nysvätä äidin kanssa.

Muskarin jälkeen suunnattiinkin kauppaan ja siellä sitten alkoi vähitellen supistelemaan, lievästi kylläkin. Teki siis jumppailu tehtävänsä. Hassua sinänsä ettei eilen ollut minkäänlaista supistusta koko päivän aikana, vaikka sain vahtia tuota kauhukolmikkoa ja kantaa 10 kg painoista vauvaakin mielin määrin.. ;o)

Olo on vähän tukala. Kävellessä ja muutenkin vihloo ja "särkee" tuolla alapäässä, vauvan pää tuntuu kutakuinkin jalkojen välissä jo. Supisteluita ja jomotuksia on riittävästi, öisin ei saa nukuttua kun pitää herätä tunnin välein vaihtamaan kylkeä kun paikat on puutunut, sitten pitää vielä juosta vessassakin kolme neljäkin kertaa yön aikana. Juu..olo on sellainen että saisi vähitellen alkaa syntymään jo. Pitäisikö tähän sanoa vielä ettei kyllä hetkeen aikaan uudestaan raskaaksi...

Syksyksikin on jo suunnitelmia alustavasti. Jos meidän arki sujuu vauvan ja esikoisen kanssa hyvin, tulee kaverin tyttö meille hoitoon äitinsä palatessa töihin. On päivän vanhempi meidän poikaa, joten seuraa noilla kahdella olisi kyllä toisistaan. Mutta sitä katsellaan sitten tarkemmin syksyn lähestyessä..