Huoks. Ei saisi kaiketi aina valittaa, mutta onpas ollut taas rankkaa mukamas. Viime yönä kumpikin pojista herätteli, Elohopea puhui ja pulisi iloisesti unissaan ja huuteli äitiä, tuntia myöhemmin ei niin iloisesti huusi Mini. Ei ole niin virkeä äitee täällä osoitteessa taaskaan..vaihteen vuoksi. Elohopea taasen nukahti yöunilleen sen sileän tien, mutta karjuvaa Miniä sain olla hyssyttelemässä ja silittelemässä melkein puolisen tuntia. Ja kuinkas sattuikaan kun nämä rankat illat ovatkin aina silloin kun ukkokulta on käsistreeneissä. Murphyn laki vai mikä lie..

Elohopean on pakko nykyään sanoa joka asiaan vastaan ja se alkaa välillä olla jo koomistakin, täytyy tunnustaa. Tänään tuo viskeli legoja Minin päälle (kun Mini meni istumaan legoalustalle) ja passitin sitten nurkkaan seisomaan. Tuo vain totesi tyynesti "mä tykkään olla nurkassa" =D Sain kuin sainkin pidettyä pokkani ja nurkan takana annoin hymyn nousta kasvoilleni..

Minin kanssa takkuaa syömiset. Iltapalaa mutusteltiin taas kolme varttia kun sai tapella jokaisesta suupalasta, mitä yritettiin. Kärsivällisyys palkittiin ja kaikki meni sitten loppujen lopuksi, mutta uskokaa pois että se on vähän puuduttavaa välillä..varsinkin kun sitä tapahtuu jokaisella syömiskerralla joka päivä.

Olen kyllä jokseenkin yllättynyt siitä että omat hermoparkani ovat pitäneet kiitettävästi tämän päivän, olisi meinaan voinut olettaa niiden paukkuvan jo ennen puolta päivää ;o)

Ja jotain hyvääkin :) Hyvin koulutetut lapset, ei tarvitse itse huolehtia siivoomisista ;o)

235349.jpg

Elohopea pölyjä pyyhkimässä

235348.jpg

Mini imurin varressa

Hyvin on pullat uunissa siis..