En olisi uskonut olevani tälläinen stressikimppu (tai nähtävästi sitten olen vielä sellainenkin todellisuudessa), mutta kyllä viitteitä siitä on alkanut jo ilmestymään. Ehkä se on enemmän sitä, että ollaan ekaa kertaa näissä asioissa liikenteessä, on niin paljon sellaista mistä en tiedä etukäteen mitään. Tahtoisin pitää kaikki langat käsissäni ja tietää etukäteen mitä on tulossa, mutta nyt sellaiseen ei ole mahdollisuutta.

Mutta onneksi olen myös huomannut viitteet ennenaikaisesta sekoamisesta ;o) ja yrittänyt kääntää ajatukseni toisaalle ja muualle. Kyllä se muihin juttuihin keskittyminen vain auttaa ja kaikenmaailman huolehtimiset unohtuvat edes hetkeksi. No joo, kyllä se tästä helpottaa torstain jälkeen kun alkukaupat on tehty.

Ja kun stressaa noilla asioilla niin ei meinaa olla pinnaa lastenkaan kanssa ja äitee on räjähdysaltista tavaraa. Jollain ihmeellä olen pitänyt itseni kutakuinkin kasassa eikä sen suurempia katastrofeja ole tullut kaksikon kanssa, vaikkei äitee kyllä mitään unelmaseuraakaan ole ollut viime päivinä..

Ja tänään laitoin Minin partsille nukkumaan päiväunensa. Vietiin Elohopea kerhoon ja sieltä suoraan sitten pienempi tapaus partsin suuntaan. Ja avot, lykkäsin sinne ja pistin oven kiinni. Ikkunasta kurkatessani tuo jo veteli sikeitä...vaikkakin heräsi sitten puolen tunnin jälkeen. Mutta ei tapeltu ei. Jippikajei :)