Aamusta ukkokulta soitti kymmenen aikoihin ja ilmoitti tulevansa kotiin. Oli käynyt työterveyslääkärillä ja saanut saikkua viikon loppuun saakka. Nyt tuo sitten sairastaa kotona. No, käy hermoille tasasin väliajoin valittamalla oloaan ja rakkaan vaimon hermoparat meinaavat venyä ja paukkua pahimman kerran. Ja pitäisi vain jaksaa hyysätä potilasraasua. No, ei kai. Mutta silti pieni totuudenhiven tuohon sisältyi, ihan pikkiriikkisen tuo filmaa, tai ainakin hakee huomiota..ja minä, ihmisenä joka ei ole koskaan ollut sairaslomalla tai töistä poissa (kai kökkinyt jääräpäisyyttäni puolikuntoisena puljussa kuin puljussa...) en kestä kun tuo makaa sängyssä aamusta iltaan. Vielä kaksi päivää...

Kröhöm. Tämä(kin) postaus lähti liikkeelle vain kirjasivun päivityksestä. Melkoinen putki nääs päällä..