Eipä me niin paljon kotona viihdyttykään. Eilen lähdettiin heti aamusta miehen vanhempien luokse käymään, siellä kun ei oltu käyty melkein kuukauteen molempien lomareissujen takia. Ja sitä paitsi "tilattiin" ruuaksi kalaa ja sitä myös meille luvattiin =) Laiskoja kun ollaan, eikä mukamas osata itse kalaa valmistaa...

Poika oli innoissaan nähdessään mummin ja vaarin taas =) Vaikka eihän tuo meidän viikari siellä(kään) paikallaan pysynyt, meno oli samanlaista kuin muuallakin. Koko ajan sai olla juoksemassa perässä ja pelastamassa putoavia tavaroita. Molemmat tietokoneetkin oli tämän meidän insinöörinalkumme (liiallisen) mielenkiinnon kohteena..

Mies istuikin koko päivän veljensä kanssa koneella. Ottihan se päähän, mutta toisaalta ymmärrän kyllä. Täällä kotona kun mies ei mitään koskaan ehdi tekemään, joko minä istun tässä (;oD) tai poika vaatii huomiota, joten hyväksyttäköön tuo. Ja sitä paitsi, en kai voi riistää mieheltä kaikkea ja pakottaa istumaan kanssani sohvalla..

Mentiin illasta vielä porukalla Haltialan kotieläintilalle. Siellä poika näkin kutakuinkin ensimmäistä kertaa lehmiä, hevosia, sikoja, kanoja, kalkkunoita ja lampaita. (unohtuikohan joku..) Sai jopa silittää lammasta ja olikin onnessaan..itse asiassa taisi tykätä enemmän tuosta kotieläinpuistosta kuin Korkeasaaresta. Jollain tavalla hieman ironista...
Pidettiin sitten piknikki siellä laiturilla ja katseltiin kalojen touhuja joessa. Mukavaa oleskelua. Poikakin mutusteli tyytyväisenä saamaansa keksiä.

Taas sain lukea muutaman nettituttavan plussanneen. Vaikka kuinka yrittää olla iloinen muiden puolesta, niin olo on hieman katkera. Muille kyllä mutta meille ei koskaan. No, toivoa ei olla vielä ihan menetetty..