Niin se vaan tuntuu vähitellen saapuva, vaikka mittarikin on tainnut kohota lähelle 20 astetta, oli tuolla ulkona aamusta sen verran viileää että sai vähän olla Elohopeallakin takkia päällä. Jokseenkin vähitellen niitä vaatteita piti myös alkaa vähentämäänkin..

Kaverin melkein 1-vuotias poika oli tänään aamusta muutaman tunnin hoidossa, äitinsä kun kävi 3v esikoisen kanssa tutustumaan leikkikouluun, jossa aloittaa huomenna. Tuo 1v tuleekin meille sitten muutamana aamuna viikossa, niin kaveri saa tehtyä opinnäytetyönsä valmiiksi. Uskokaa tai älkää, mutta on se niin paljon helpompaa, mitä pienempiä lapsia on, vaikka tuo 3-vuotias pukee itse ja niin edespäin, niin helpompaa on tuon pienemmän kanssa. Pienemmät pojat istuskelivat tyytyväisinä tuplissa ja Elohopea käveli vieressä.. ei niin paljoa vahtimista, tuon kun saa tyrkättyä tarvittaessa takaisin rattaisiin ja kököttää siellä tyytyväisenä. Kun taas Elohopea ja 3v kirmaavat ympäri puistoa, molemmat tottakai eri suuntiin..

Ihanaa. Kerrankin Elohopea meni nukkumaan ilman minkäänlaista vastustusta. Nykyään kun päiväunille nukahtaminen käy 10 minuutin huutamisen jälkeen, nyt ei inahdustakaan. Minikin on vetänyt sikeitä jo melkoisen aikaa..

Kai tähän pitäisi rustata jotain todella fiksua, mutta äidin päässä ei taas pyöri sitten yhtikäs mitään. Kahvikin on jo juotuna ja pitäisi kai olla tosi skarppi nyt, ja pah.

Äidin sydäntä sykähdytti tänään, kun talsittiin puistosta kotiin päin. Tai äiti talsi ja pojat istui rattaissa (hoidokki kun oli jo oman äitinsä hoteissa..) Siinä nuo äidin pojat istuivat vierekkäin rattaissaan käsi kädessä, onko suloisempaa näkyä..(kumpikaan ei huutanut naama punaisena, kitissyt tai mitään muutakaan..)

Vaikka välillä vähän arki tuntuu raskaalta, niin ihan pienetkin asiat kyllä kirkastaa päivän totaalisesti. Rakkaita nuo ovat.