Taudit taas jyllää, jonkin sortin mahatautia tai muuta vastaavaa liikkeellä.

Elohopea oli torstaista lähtien vähän huonossa kunnossa, tai ei syönyt kuten yleensä, joten siinä vaiheessa äiti tiesi, että kipeähän tuo on. Suursyömäri kun on normaalisti. Maha oli löysällä lauantaihin saakka, nyt tuo vetää taas jättiannoksia naamaansa, joten tauti toivottavasti voitettu Elohopean kohdalla, ilman oksentelua. Koputan kyllä puuta tässä vaiheessa.

Lauantai-illasta lähtien sitten on oma oloni ollut vähän huono. Koko eilisen päivän on ollut maha tosi kipeä ja huono olo. Eilisen illan ja viime yön oli myös kuumetta.

Nyt sitten mies tuli töistä kotiin ja valittelee huonoa oloaan, päätä särkee, mahassa kiertää jne. Mini onneksi on edelleen terveenä ja toivottavasti myös jatkossakin. Ei kiitos mahatautia pikkuiselle.

Mutta sitten siihen ärsytysmomenttiin. Mies kun makaa nyt sitten sohvan tai sängyn pohjalla loppuillan ja on niiiiin kuollutta, eikä varmasti laita tikkua ristiin minkään suhteen. Minä tässä kunnossa sitten aamusta kävin tekemässä viikon ruokaostokset poikien kera rattailla kaikki raahaten, pessyt pyykkiä, setvinyt noita vauvanvaatteita, siivoillut ja niin edespäin. Koska äidin on sitten aika sairastaa?

Mikä ihme siinä on, että äiten vain on pakko tehdä kaikki ihan normaalisti, on sitten kuinka sairas tahansa. Miehellä taas ei tarvitse olla kuin pikkuflunssa ja tekee kuolemaa sängyn pohjalla.

Tiedän, että olen valittanut tästä ennenkin. Joka kerta se vaan tapahtuessaan ottaa yhtä paljon päähän.. ;o)