Niin, otsikkokin sen jo kertoo. Vesirokkoa on tässä pukannut viimeisten viikkojen aikana kiitettävästi. Yhtäkkiä niitä vain alkoi ilmestymään Elohopealle, näppylöitä toisensa jälkeen. Minille tilanne oli traaginen, olihan se melkoisen epäreilua, että hänelle ei niitä näppylöitä tullut vaikka hän kuinka sitä toivoi ja yritti mahanahastaan etsiäkin. Se oli raskasta katsoa vierestä, kun armasta isoaveljeä rasvattiin ja hoivattiin ja hän vain pysyi terveenä. Ei ole helppoa olla 2,5 -vuotias. Eilen Minin harras odotus sitten palkittiin, niitä näppylöitä alkoi ilmaantumaan myös hänelle. No, tilanne ei ollut enää niin toivottu..eihän niitä näppylöitä ollut enää Elohopealla ollenkaan.

Niin, että täällä sitä ollaan taas vähän neljän seinän sisäpuolella karanteenissa, kun ei millään viitsi kulkea pitkin maita ja mantuja tartuttamassa viattomia kanssaeläjiä rokkoon. Sataisi edes, niin tämä sisällä oleminen olisi helpompaa. Vaikka mikäs tässä on pyykkiä pestessä, tiskatessa ja sen sellaisessa. Hyvä, että joskus saa tehtyä. Koneellakin odottelee erinnäinen määrä hommia, joten kun kaksikko leikkii niin loistavasti keskenään ja äidillä taitaa olla porttikielto koko huoneeseen, on tämä ihan ookoo. Muutaman päivän päästä olen jo eri mieltä..

Elohopealla on alkanut taas kerhokin, mikä aiheutti erinnäisen kriisin meidän pienessä perheessä. Elohopeallahan ei ole parhaimmat muistot kerhosta tuolta edellisestä asuinpaikasta. Siellä kerhoryhmään osui yksi kuriton kakara, joka onnistui terrorisoimaan koko ryhmää eikä kerhotäti meinannut saada ilkiötä kuriin sitten millään. Täällä monta viikkoa etukäteen aloin puhumaan kerholaiselle uuden kauden aloituksesta ja ajeltiin uuden kerhon ohi monen monituista kertaa, mutta joka kerta tuo vain ilmoitti ettei tahdo koko kerhoon ollenkaan. Erään kerran kun juteltiin asiasta pikkumies alkoi itkemään ja sanoi, ettei todellakaan tahdo enää koskaan kerhoon ja äiti sanoi, että asia selvä. Meillä kun ei mihinkään pakoteta. No, ensimmäisen kerhokerran aamuna Elohopea kysyi intoa puhkuen, että tänäänkö se kerhopäivä on eikä olisi millään jaksanut odottaa iltapäivään asti kerhoon pääsyä. Ja täti on kuulemma aivan supermukava kuten kerhoryhmäkin, eikä terrorisoijatyyppiä näytä olevan. Helpottaa.

Että näin.