Kai se on tuo esikoisen orastava uhma ja äidin ikuinen väsymys, jotka eivät ole ehkä maailman paras yhdistelmä. Tuloksena katastrofi.

On päiviä, kuten eilen, jolloin äiti jaksaa ja jaksaa. Äiti kuuntelee kärsivällisesti taas kerran kiukuttelua ja yrittää selittää rauhallisesti oman kantansa, ja pysyy siinä. Äiti jaksaa laskea kymmeneen, sataan, eikä räjähdä kuin ehkä kerran, eikä silloinkaan niin pahasti.

Mutta sitten on päiviä, kuten tänään, jolloin äiti ei yksinkertaisesti jaksa. Äiti ei millään jaksaisi sitä iänikuista kiukuttelua, joka on edessä joka asian kohdalla. Äiti ei jaksa ottaa rauhallisesti eikä pääse laskuissaan yhtä, kahta pidemmälle. Äiti räjähtelee usein.

Turha kai sanoa, että huono omatunto soimaa pitkin päivää, eikä olla vielä edes pitkällä. Koko piiitkä päivä vielä edessä. Tuossa tuo esikoinen leikkii tyytyväisenä, ehkä jo unohtanut kaikki äidin karjumiset. Ehkä tuo muistelee enemmänkin vain niitä päivän mukavia hetkiä, toivottavasti.

Pitäisikö äidin sitten aina jaksaa?

Miksei koskaan puhuta äidin kärsivällisyydestä ja kuinka muutkin menettävät hermonsa. Miksi aina pitää antaa muille kuva, että on itse äiti kärsivällisyys ja jaksaa päivästä toiseen menettämättä hermojaan. Kuinka ihanaa se olisi välillä kuulla, etten ole ainoa..

Ei kai äidin kuulu jaksaa kaikkea. Vaikka ei se ole oikeudenmukaista lasta kohtaan, että äiti huutaa ja raivoaa, mutta pystyykö sitä aina olemaan niin järkevä? Pitäisi keksiä oma hermojenviilennysmenetelmä, jota voi käyttää silloin kun on lasten kanssa yksin kotona, etkä voi lähteä ulos tuulettumaan. Mikäköhän se menetelmä vain olisi? En tiedä lepääkö hermot siinäkään kun äiti sulkeutuu makuuhuoneeseen ja lapset huutaa oven takana..

Olisikohan äiti ladannut akkujaan tässä konneella riittävästi jo. Esikoinen leikkii niin tyytyväisenä tuossa vieressä eikä vaikuta tippaakaan väsyneeltä, viitsisikö tuota alkaa laittamaan enää päiväunillekkaan ja tapella taas siitäkin. Kuinkakohan tuo jaksaa iltaan asti pirteänä? Toisaalta, eipä ole meikäläisen onkelma, illan ohjelmassa rippikoulu ja mies esikoisen kanssa kotona ;o) Kjäh kjäh..

Hip hei. Tänään tupsahti postista tilaamani yövaippa ja yllätyksenä mukana oli näyte kestositeestä! Kunhan nuo menkat sitten alkaa hamassa tulevaisuudessa, pääsen sidettä testailemaan. Vaikka ei sen puoleen, päättänyt olen jo siirtyä joko kestositeisiin tai kuukuppiin..

Mutta nyt vielä surffailemaan tuonne Etuovi.com:iin. Josko meilläkin vielä joskus olisi se oma koti.