On sitten listassa myös koivu ja heinät, Elohopea alkaa taas vaihteen vuoksi olla tukkoinen. Tilanne on tämä, täällä siis siitepölyä tuottaa tällä hetkellä kumpainenkin, joten en mene takuuseen kumpi niistä oireet aiheuttaa vai aiheuttaako kumpikin. No, nenää niistetään ja yöt kukutaan ylhäällä vähän väliä, kun potilas yskii niin vimmatusti.

Ei siis ihme, että oma olokin on vähän nuutunut, eikä tilannetta taida helpottaa tämä seisova ilma, tuntuu ettei ulkona saa hengitettyä ollenkaan kun on niin painostavaa. Pientä tuulenvirettä edes, kiitos. Ei saa valittaa, kesä on ihanaa aikaa vaikka hohtoa vähän himmentääkin tämä allergiaosuus tässä.

Niin, viime yö. Pojat menivät nukkumaan hiukan ennen yhdeksää ja saamuivat ohjelman täyteisen päivän jälkeen kiitettävän helposti. No, puoli kymmeneltä Elohopea alkaa yskimään ja lopulta herää itkemään. Minä suuntasin lohduttamaan hikistä Elohopeaa ja mies meni tyynnyttelemään Miniä, joka oli myös havahtunut tilanteessa. Hetken päästä rauha maassa taas.

Suuntasimme itse sänkyyn klo 23 jälkeen, ukkosen jyristessä hiukan kaukaisuudessa. Nukahdettiinkin kaiketi, kunnes heräsin puolen yön aikaan ukonilmaan, enkä saanut unenpäästäkään kiinni enää. Kuuntelin jylinää omissa ajatuksissani, kunnes nukahdin, vain herätäkseni hetken päästä Minin itkuun. Silittelin pikkumiehen takaisin uneen ja yritin saada siitä kuuluisasta unen päästä kiinni hiostavassa ilmassa. Tunnin verran nukuttuani heräsin taas Minin itkuun ja vietin tovin tuon sängyn vieressä, jotta nukahtaisi uudestaan. Ei kahta ilman kolmatta, sillä viisi minuuttia ennen ukkokullan herätyskelloa havahduin siihen, että Mini vaeltaa taas käytävällä, joten kaappasin pikkumiehen syliini ja herättelin hyvin nukkuneen miehen töihin. Onneksi Minityinen nukahti vielä viereen, vaikka 1,5 tunnin päästä Elohopea ilmoitteli heränneensä, Minin kanssa oltaisiin kyllä jatkettu unia vielä hetken verran..

Aamulla koomailin ensin sohvan nurkassa poikien leikkiessä olohuoneen lattialla. Kahvi onneksi sai käynnistymään ja päästiin pihallekin asti. No, pojat päättivät äidin kielloista huolimatta leikkiä vesilätäköissä lenkkarit jalassa, joten märkä kaksikko kiikutettiin pikavauhtia sisälle. Riehumaan kuinkas muutenkaan. Tässä päiväuniajan lähestyessä alkaa aina vähitellen pinna kummasti lyhenemään, eikä jaksaisi mitään temppuiluja. Tänään pinna siis katkesi taas ihan tyhmästä jutusta, pojat kun eivät suostuneet siivoamaan olohuoneeseen aikaan saamaansa kaaosta..Höh. Ihan tyhmä äiti taas.

Anteeksi on pyydetty ja kaksikko taisi nukahtaa ilman sen kummempia taisteluita. Itse sitä taas yrittää vain ladata itsensä siihen kuosiin, että iltapäivä menisi vähän paremmin, vähän mukavamman äiteen kanssa..