Ihanaa kun on kevät. Vaatteet ovat jo keventyneet, Minilläkin on hienot juoksulenkkarit jalassa, joilla voi viilettää jo pihallakin. Tähän asti kun ulkokengät ovat saaneet Minityisen jalat vain lötköjäkin lötköimmiksi. Ahkeran puistoilun saldona on hienot mustelmat molemmissa poskissa, pieni ulkoilija kun törmäsi aitaan. Haava nenässä taas on armaan isoveljen aiheuttama..

Elohopea on ahkera pyöräilijä. Joka aamu tuo katsoo ikkunasta ulos ja toteaa ettei enää ole lunta, voi pyöräillä. Muutaman kerran tuo on todennut hankalan paikan tullessa ettei osaa, mutta ahkerien kehujen saattelemana ei kuitenkaan ole luovuttanut. On ollut kyllä hienoa seurata vierestä kuinka tuo sitten kuitenkin päättää yrittää vielä kerran ja onnistuu, voi sitä ylpeää ilmettä pienen pyöräilijän kasvoilla.

Äiti ja isi ovat kehitelleet oman kuntopiirin puistossa, hiekkalaatikon reuna toimii steppilautana ja niin edespäin. En tiedä mitä ohikulkijat sitten ajattelee meidän touhuista. Välttämättä kun ei näytetä maailman fiksuimmilta. Enkä tiedä koska telon itseni taas vaihteen vuoksi ukkokullan yllyttäessä typeriin temppuihin..

Mutta nyt syömään. Isi ja Elohopea kuulemma alkavat leipomispuuhiin sen jälkeen..