Jokseenkin hiljaista tämä elämä blogin puolella.

Ei niin, etteikö elämässä olisi tapahtunut mitään, vaan äiteen järjenjuoksu ei enää iltaisin ole riittänyt mihinkään järjellisen tekstin tuottamiseen tänne osastolle.

Välillä on ollut hyvinkin raskasta. Helmi-maaliskuun vaihteessa Mini sai aivokalvontulehduksen ja elämä tuntui kääntyneen päälaelleen. Viikko sairaalassa sairaan lapsen vieressä ja kahden lapsen kanssa kotona on ollut tähän astisen elämäni raskain, mutta aurinko paistaa taas. Ilman mitään vammoja, mitään jälkiseuraamuksia, Mini on täysin terve ja elämä jatkuu.

Sitten on menneisyys painanut päälle ja asioita vatvottu.

Ja kaiken huipuksi alakerran vessasta hajosi putket. Eräänä kauniina aamuna herättiin siihen, että vessa lainehti vedestä ja niin edespäin. Nyt on tuuletin kuivattanut vessaa 3,5 viikkoa ja tämä alkanut neljäs viikko menee lämpölevyn siivittämänä. Ja sitten selvittämään paljonko putkifirma tai osan valmistaja korjaa ja koska kummassa saataisiin taas vessa käyttöön.

Typsy on kasvanut valtavasti ja tuo on saavuttanut jo huiman 1v3kk iän. Kiitettävän temperamenttinen ja omatoiminen tapaus tuo tyttöseni.

Elohopea aloitti eskaritaipaleen ja tuntuu, että tuo on kasvanut aivan silmissä. Tai ehkä ihan konkreettisestikin, kun housujen lahkeet tuppaavat tuntumaan vähän lyhyiltä..

Näihin tunnelmiin siis. Josko sitä vielä innostuisi. Tai sitten kyllä kuopataan jo koko blogi historiaan.