Yöllä jyrähteli taas ukkonen useaan otteeseen, vieressä makasi hikoileva mies korviin asti peittoihin kääriytyneenä. Painostava ilma ja joku selittämätön syy pitivät hereillä. Taas sitä samaa unettomuutta, joka ei luo ahdistusta, mutta näin seuraavana päivänä ottaa päähän. Koska sitä saisi nukkua ihan kunnolla?

Aamulla ikkunasta näkyi vain harmaa taivas, eikä tietoakaan auringosta. Aamupalan aikaan satoikin jo ja syvä huokaus pääsi ilmoille. Pojat pelleilivät pöydässä asteen verran liikaa ja Elohpea istui portailla jäähyllä muutamaan otteeseen eikä Minikään välttynyt seuraamuksilta. Aamupuuhat menivät nihkeissä tunnelmissa ja äidin hermoa kiristeltiin taas ihan liikaa. Päästiinhän me ulos asti, vaikka kyllä se kestikin. Äiti ei vain edelleenkään ollut pirteimmillään eikä edes kovin mukavaa seuraa, mutta ulkoilun loppuvaiheessa alapaine pään sisällä vähän jo hellitti ja yllyin mukaan hiekkaleikkeihin, innostuin jopa antamaan jättisuuria vauhteja kahdelle keinujalleni ja istahdin itsekin ylimääräiseen keinumisvempeleeseen. Pihalla oltiin siihen saakka, kunnes alkoi satamaan.

Nyt on illan ruoka jo valmiina, pyykit ripustettuna ja lapset vihdoin ja viimein unten mailla. Huoks, kovan työn takana se vain oli taas. Mini tuli sängystä pois taas sen kymmenen kertaa ja Elohopea sai hillittömät raivarit kun kuuli päiväunista. Hetken sylittelyn jälkeen tuokin jäi lepäilemään. Meneepähän ilta taas vähän mukavammin toivottavasti. Vaikka no, oma pinna sen verran kireällä edelleen, että kunhan ukkokulta kotiutuu niin tämä äiti-ihminen suuntaa salille taas purkamaan ärsytyksensä juoksumatolla ja stepperissä. Onneksi siltä reissulta kotiutuu aina hyvän tuulinen äiti..

Sunnuntaina ukkokulta suuntaa taas viikoksi Ranskaan työmatkan merkeissä. Yksinhuoltajaviikko taas edessä..