Ja taas on uusi viikko aluillaan.

Eilen treffattiin Venäjän-tiimin kanssa ja viisumihakemukset tuli täytettyä. Tämän reissun jälkeen haen kyllä suoraan vuoden viisumin, mutta nyt ajattelin mennä ryhmäviisumilla. Nyt on kotona luettavana käytännön ohjeita, suunniteltiin kolmen päivän reissun aikatauluja ja vierailukohteita. Ja nyt pitäisi jaksaa vielä odottaa se vajaa kolme viikkoa, että pääsisi reissuun vielä! No, onneksi aika menee aikasta nopeaa kuitenkin..

Tuntuu, että elämä alkaa hymyilemään taas :) Tai siis, kun alkaa olemaan itsellä jotain mielekästä puuhaa ja jotain mitä odottaa. Rakastan lapsiani ja haluan hoitaa noita edelleen kotona, mutta selkeästi tarvitsen itselleni jotain virikkeitä ja haasteita. Toisaalta, ei kai ihme jos kuuden kotiäitivuoden jälkeen välillä vähän meinaa tympiä. Mutta siis, avoimessa venäjän opiskelu on kivaa..vaikka eihän takana ole vasta kuin se ensimmäinen kerta. Mutta jokseenkin se vain motivoi tällä kertaa paljon! Ja toisaalta kertyyhän tuolta opintopisteitäkin..jos joskus vielä päätyisin opiskelemaan. Se jää nähtäväksi! Ja opetuslapseuskoulukin on erittäin mielenkiintoinen ja olen tyytyväinen päätökseeni hakea sinne! Ja arvatkaapas tekeekö ihmeitä olla välillä poissa kotoa ja lasten luota?

Mietin juuri, lähtisinkö leipomaan. Jääkaapissa ananasta, joka olisi pakko käyttää pian, ettei menisi roskikseen. Joten suunnitelmissa olisi jonkinsortin piirakkaa. Kunhan tässä ensin laitan Typsyn päikkäreille, pojat lepäämään ja luen itse hiljaisen ajan venäjää.