Meidän poika alkaa olemaan vähitellen Minä itse-mies. Kaikki pitäisi saada tehdä itse nykyään :) Pukiessa yrittää epätoivoisesti saada hattua päähän, hanskoja käteen ja kenkiä jalkaan. Ja yleensä kengät pitää laittaa ennen haalaria ;o) Nykyään pitää syödä itse, piste. Vain joskus harvoin äiti saa laittaa ruokaa suuhun. Hampaat pesee nykyään itse ja jynssääkin niitä kauan, yritetään kyllä miehen kanssa vielä pikaista harjausta sen jälkeen, välillä onnistuu välillä ei..

Poika haluaa muutenkin olla mukana tekemässä kaikkea, ruuanlaitto kiinnostaisi, mutta itse en ole innostunut ajatuksesta pojasta kuuman hellan lähettyvillä =/ Pyykkikone täytetään yhdessä, poika tietää jo mihin pesuaine pistetään ja mistä kone käynnistetään ja muistaa vielä missä järjestyksessä nämä tapahtuvat ;o) Imurointi on kivaa yhdessä (ainakin pojan mielestä..). Poika istuu imurin päällä kyydissä tai roikkuu varressa kiinni ja imuroi itse. Lattioiden pesu on mukavaa kuten myös tiskikoneen täyttö. Oikeastaan olen kyllä huomannut että arki on helpottunut kun pojan ottaa arkiaskareisiin mukaan, tietää mitä tuo elohopea on tekemässä ja säästytään kiukutteluilta ainakin sillä hetkellä..

Poika matkii nykyään melkein kaikessa :) Naaman vääntelyt ja kielellä pelleileminen isin kanssa on hauskaa. Matkii erilaisia liikkeitä, mitä ensin tehdään miehen kanssa. Äidin jumpatessa olkkarissa poika tulee viereen ja yrittää tehdä samoja..yritä siinä sitten jumpata naurun lomassa :)

Millaistakohan se sitten on kun noita elohopeita on kaksi :) Tämä pikkuinen masussa tuntuu ainakin olevan yhtä eloisaa sorttia kuin isoveljensäkkin ;o) Potkuja piisaa äidille ihan riittävästi..