Heipähei. Päivittelinpä taas luettujen kirjojen listaa pitkästä aikaa. Kyllä sitä koko ajan joku kirja on luettavana, vaikkei tiedot niistä meinaa muistua päivittyä tänne blogiin asti. Päivittyykö koko blogikaan sen useammin, eipä kai. Syyskuutakin on mennyt jo viikon verran ja nyt naputtelen kuukauden ensimäisen postauksen. Joskus olin blogiaddikti ja nyt...no, kamalaa myöntää, että elämää ja tekemistä on niin paljon, että tämä meinaa jäädä. Ajatelkaa..

Joo-o. Yksi viikko telkkaritonta elämää takanapäin ja yksinkertaisesti kukaan meistä ei ole kaivannut koko kapinetta. Tai siis seisoohan tuo kapine edelleen olohuoneessa leffojen katselua ja pelaamista varten, mutta itse ohjelmia..ei sitten yhtään. Ollaan vietetty aikaa pelaten, kyllä vain..mutta ei enää edes joka ilta ;o) Ukkokullan veljeltäkin on lainassa muutama peli lisää ja yksi niistä sai tämän äidin hermoromahduksen partaalle, en todellakaan aio pelata mokomaa suunnatonta keskittymistä ja varovaisuutta vaativaa peliä. Johan siinä meinaa ohjain lentää seinään vähemmästäkin.. (hmmm..kertookoan se jotain kyseisen tapauksen kärsivällisyystasosta..sietää miettiä.).

Ai niin. Tämä on pakko kertoa.

Eilen olin kaupassa poikain kanssa ja puhelin sitten sattui soimaan kauppaan sisälle päästyämme. Puhelu oli tärkeä ja siinä ostoksia tehdessä keskustelin seurakunnan esitteen viimeisistä viilauksista ennen painoon laittamista ja sen sellaisesta. Mini onneksi istui äiteen työntämissä kärryissä, mutta Elohopea työnteli omia pikkukärryjään jossain lähimaastossa. No, täytyy antaa kiitosta lapsikullalle, sillä tuo työnteli niitä harvinaisen nätisti tällä kertaa. Esikoisemme on fiksu lapsi ja käytti hyväkseen äiteen puhelimessa puhumisen. Katselin vain kun tuo päättäväisesti suuntasi eineshyllylle ja lippasi kärryihinsä kaksi einespizzaa, kumpaisenkin eri makua, kuten äitikin aina tekee (joojoo, huono äiti ja kaikkea kun eineksetkin päätyvät kärryyn =D=D=D=D). Seuraavaksi tuo suuntasi kulkunsa kiisseli/mehukeittohyllyn luokse ja laittoi kärryynsä mansikkakeittopurkin. Seuraavana pillimehujen kimppuun, mutta äiti oli jo tylsä ja tyrehdytti lapsensa shoppailuhimon. Puhelun loputtua armas lapseni toteaa "mä äiti ajattelin, että me Minin kanssa syödään huomenna ruuaksi pizzaa". Äiti katsoo lastaan ja päätyy toteamaan, että selvä. Ihanaa oma-aloitteisuutta. Enää odottelen, että tuo alkaisi valmistamaan perheen ruuatkin vähitellen..pääsisi äitikin jo helpommalla.. ;o)

Hah, ei meikäläisen pitänyt enää alkaa kirjoittelemaan sen pidemmin. Piti vain ilmoittaa, että kirjasivua on päivitetty..mutta senkin ilmoittaminen siis nähtävästi saattaa vaatia muutaman ylimääräisenkin merkin jos toisenkin...

Mutta nyt. Kirjasivu on siis päivitettynä. Nyt pois koneelta..ehkä..