Kaverin lapset ovat olleet eilen ja tänään meillä hoidossa ja voitte kuvitella että touhua on riittänyt. Tämä äiti on ollut illalla melkoisen kypsää tavaraa sänkyyn..

Eilen aamulla tulin tuon kolmikon kanssa sisälle. Tuplarattaat hissiin ja meidän poika sekä itse sinne sekaan vielä. Ahdasta oli, tajusin että rattaat olisi kannattanut jättää alas, mutta siinä vaiheessa en jaksanut lastia enää purkaa. Ylhälle päästyämme nostin 2,5-vuotiaan rattaista pois, avasin kotioven ja oletin että tuo isompi kaksikko menisi kiltisti sisään, turha luulo. Tällä välin aloin purkaa vauvaa kantokoppineen rattaista ja tällä välin tuo kauhukaksikko oli ehtinyt kiivetä portaita pitkin ylempään kerrokseen..kahdesti.

Vauvan lykkäsin parvekkeelle rattaisiin jatkamaan uniaan ja sain riisuttua kaksikon melko nopeasti. Fröbelin palikoiden video pyörimään ja itse keittiöön laittamaan makaronilaatikkoa. Vauva heräsikin melko pian ja loppu ruuanlaitto menikin sitten vauva kantoliinassa..kaksikko oli onneksi tuon ajan rauhassa olohuoneessa..

Kun video loppui, alkoi se kamala touhuaminen. Kauhukaksikko kun keksi että meidän sänkymme on oiva paikka hyppiä ja riehua. No, se riemu loppui lyhyeen, vaikkakin toistivat tuon muutamaan otteeseen. Toinen suuri huvi oli kiivetä noihin meidän tupliin istumaan, sieltä pois, takaisin ja niin edespäin. Loplta lykkäsin rattaat meidän makkariin ja oven kiinni. Porttikielto lapsille.

Leluista tuli riitaa. Se toisen kädessä oleva lelu kun on aina se kiinnostavin ja se olisi myös pitänyt saada, juuri sillä punaisella sekunilla. Toimin siis erotuomarina ja takavarikoin osan leluista.

Tänään mies oli aamusta kotona apuna ennen kouluun lähtöä ja se helpotti kummasti. Kauhukaksikko kun oli toistensa kurkuissa kiinni alusta lähtien. Jotenkin kummasti kestin koko 5 tuntia ilman hermojen menettämistä, vaikka kieltämättä välillä kiehui jo pahastikkin ;o)

Vauva sitten. Päivänsäde. Istui tyytyväisenä sitterissä ja katseli isompien touhuja. Joi tyytyväisenä maitoa ja nukkui. Jokelteli ja pulisi, hymyili ja hurmasi :)

Oma hommansa tänään oli saada tuo meidän poika päiväunille. Aluksi vein pojan vain sänkyynsä ja ovi kiinni. Ei toiminut. Sitten vauva sitteriin olkkariin, isommalle iso kasa kirjoja sohvalle ja itse pojan viereen nukutuspuuhiin. Vauva vain ei tykännyt ideasta ja menetti hermonsa olkkarissa, poika taas ei halunnut nukahtaa yksin. Siis vauva kainaloon ja nukutuspuuhiin uudestaan. Hytkyttelin vauvaa sylissäni, jotta olisi hiljaa ja silittelin aivan väsyneen pojan uneen..onnistui kuin onnistuikin lopulta.

Loppuaika sitten luettiinkin isoimman kanssa kirjoja sohvalla vauva kainalossa, kunnes äiti ja isi tulivat hakemaan..

Nyt viimeistään karisi ne ruusunpunaiset kuvitelmat monilapsisen perheen arjesta. Ei se niin herkkua taida aina olla ;o) Vaikka onhan nuo lapset aivan ihania, tottakai oma, mutta myös nuo hoidokitkin..