Kylläpäs osaa väsyttää, tuntuu ettei tälle olotilalle näy loppua. Istun kirjan ja kirjoitustarpeiden kanssa keittiön pöydän ääressä ja yritän saada jotain tehtyä, mutta tuntuu että ajatukset juoksevat niin valtavaa vauhtia eteenpäin, etten saa napattua kiinni edes ohi viuhahtavasta takinliepeestä. Päätin sitten istahtaa tähän koneelle ja väntää aivoni off-tilaan, mutta ei sekään onnistu. Tahtoisin tehdä paljon asioita, mutta en tiedä mistä aloittaa. Tai kun on vain liian raskas harppaus ottaa riuskan niskaotteen ja ryhtyä työhön. (njääh, älkää edes yrittäkö ottaa selvää. yritän vain purkaa sekamelskaa pääkopassani johonkin suuntaan..).

Tai sitten pitäisi vain opetella olemaan. Unohtaa ainainen tekeminen ja olla. Istua alas ja kääntää vaikka väkivalloin ajatusmaailma mutelle, antaa niiden pyöriä rauhassa ja olla häiriintymättä (heh) vaikka kuinka yrittäisivät. Juu, ei tästä ota enää selvää erkkikään..

No, ehdokas löytyi vihdoin ja viimein, tiedänpä ketä aion äänestää. Ja kyllä suoritin loikkauksen toiseen puolueeseen, mutta arvomaailma on se, mikä ratkaisee. Ja se, että on kaverin mies ;o)

No, tämä sekamelskaäiti menee nyt ja poistuu koneelta. Huhuilee jälkikasvuaan vähitellen hereille ja toivoo näiden olevan hyväntuulisia toimenpiteen jälkeen. Onneksi paappa tulee yökylään, joten ilta menee mukavasti paapan viihdyttäessä poikia..