Sairastuparaporttia voisi vielä jatkaa, sillä ukkokulta on saikulla kotona. Öisin tuo yskii keuhkojansa pihalle siinä ihan vieressäni, joten unen määrä on ollut..noh, hieman vähäisempi. Mutta, eikös aviopuolisoiden kuulu jakaa kaikki asiat keskenään..minä yritän parhaani mukaan unenpöpperössä (..väsyneenä ja vasta heränneenä olen kyllä kuin takapuoleen ammuttu karhu..) olla tukeva ja kannustava yskivälle armaalleni ;o)

Lauantaina päästiin kuin päästiinkin juhlistamaan sitä hääpäivää ja kävästiin ravintolassa syömässä. Käveltiin pitkin kaupunkia jonkusen aikaa ja piipahdettiin Stokkan kahvilassa (herkuteltiin cappuccinolla/kaakaolla ja hienoilla leivoksilla) ja katseltiin kulutushysterian vallassa kuhisevaa ihmismäärää. Miten jotkut jaksaa? Puolikuntoinen mies yski minkä ehti, mutta päivä oli mukava. Mikäs siinä oli käsi kädessä kävellessä.

Tänään olikin sitten harvinaista herkkua viedä Elohopea kerhoon ilman pikkuveljeä ja olikin mukavan vapaa olotila ilman rattaita. Meillä meni oikein mukavasti, vaikka väsynyt äiti vähän komentelikin liikaa lapsukaisen temppuillessa pyöränsä kanssa. Muutaman kaatumisen jälkeen tuo taas oppi hetkeksi aikaa, että pyörällä ehkä kannattaa ajella ihan kunnolla.

Kotona sammuin sohvalle ukkokullan pelatessa vieressä sillä kuuluisalla Wiillä, meinasin vain saada sydärin kaverin laittaessa viestiä, että ovat kohta tulossa. Pakotin itseni ylös sohvalta ja olin jo pirteämmässä kuosissa kaverin saapuessa. Suunniteltiin meidän rakkaan varamummun 85-yllärisynttäreiden ohjelmanumeroa ja voi mitä hauskoja muistoja ja tempauksia me saatiinkaan kaivettua muistimme perukoilta. Kaveri heitti meikäläisen vielä Elohopean kerholle ja vesisadetta peläten tultiin kotiin päin. Elohopea innoistui paahtamaan pyörällään hullun kovaa vauhtia ja pakotti äitinsä juoksemaan. Lapsi nauroi katkektakseen kun äiti yritti puolikuolleena pysyä pyörän perässä =D Mutta oltiinpahan ennätysnopeasti kotonakin..

Ilta kului salilla päivystäessä ja hiljalleen flunssan jälkeen treeniä aloitellessa. Ehdin pyöräillä kotiinkin vielä juuri ja juuri ennen kuin alkoi satamaan kaatamalla..kerrankin siis onnea matkassa.

Päivitin muuten kirjasivua taas.