Reenikamat pakattuna reppuun ja kunhan ukkokulta kotiutuu vahdinvaihtoon pääsen liikenteeseen. Elohopean odotusaikana viimoseksi ollut kuntosalilla treenaamisen merkeissä, joten ehkä tässä on vihdoin ja viimein aika astua ruotuun senkin suhteen. No, ei nyt ihan hikeä ja verta yksinään, vaan ihan työntekoakin koska lupauduin siskolle tuuraamaan työntekijän puutteessa salilla. Ja minähän olen aivan loistava työntekijä, koska teen sen ilmaiseksi. Se on vähän kuin kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta..meirän perhe (siis se lapsuuden perhe näin selvennykseksi) kun pitää yhtä ja auttaa kun siihen on tarvis. No, pienin ilo ei kaiketi myöskään ole se, että saan vapaaillan kotielämästä ja pääsen luistamaan iltapuuhistakin. Suotakoon se raataneelle kotiäidille..

Ja sekin ihme tapahtui tuossa puolisen tuntia sitten, että kaivoin naftaliinissa olleen ompeluskoneen esille ja lyhensin kauan lyhentämistä odottaneet housut, ihan Italiasta sellaiset. Mutta pois se minusta, että ompelukärpänen enää puraisisi. Kyllä on sellaiset karkoitteet sitä varten, että parempi pysyä pois. Suutari pysyköö lestissään, minä keskityn kirjoittamiseen ja muut saavat puolestani hoitamaan tuon kästyöpuolen.

No, mutta joo.  Kohta kiirus taas ;o)