Jippikajei. Pojat unilla..ajataelkaa, molemmat. Ilman sen kummempia ongelmia. Ihanaa ihanaa ihanaa.

Ulkona sataa lunta, tulisipa maa takaisin valkoiseksi. Niin kuin sunnuntaina oli, niin uskomattoman kaunista. Oltiin silloin pulkkailemassa ulkona, Mini tykkäsi uudesta matkailutyylistä valtavasti. Elohopealle käytiin ostamassa oma pulkka, vain huomataksemme seuraavana aamuna, ettei lumesta ole tietoakaan. Yritä saada 2-vuotias jääräpää tajuamaan, että pulkkailuun tarvitsee lunta, ettei äiti ole tietentahtoen tyhmä kun ei suostu ottamaan pulkaa mukaan ulosmentäessä.

Aloin neulomaan miehelle kaulaliinaa, mies valkkasi sunnuntaina itse langan kaupasta. Siitä tulee kieltämättä ihan hieno, vaikka itse sanonkin. Tälläisenä ei-niin-käsityöihmisenä pitää iloita pienistä onnistumisista ;o) Eilen Elohopea tilasi itselleen ja Minille samanlaiset kaulaliinat kuin isillä. Äidiltä ei siis ainakaan tekemiset lopu. Toisaalta selvisi illalla, että isi oli sanonut edellisenä iltana, että äiti tekee pojille myös. Se siitä..luulin, että isin kaulaliinasta on tulossa niin hieno, että Elohopea haluaa myös..

Tänään päiväunille mennessä Elohopea sanoi pitkästä aikaa "hyviä unia äitirakas". Niisk "hyviä unia Elohopea-rakas". Vaikka tuo illalla nukkumaan mennessä häätää äidin huoneestaan ja haluaa vain isin sinne, pyyhkii pusun jälkeen poskensa jne. niin onneksi äitikin on vielä rakas.

Tälläisinä päivinä muistan, miksi haluan olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Mihin täältä nyt olisi kiire, arki on täydellistä juuri tälläisenä. (ketutuspäivät ovat asia erikseen..)