Viime yö meni mukavasti uudistetuin nukkumisjärjestelyin, Mini kun päätti yksinkertaisesti olla nukkumatta omassa sängyssään ja huusi kuin syötävä sinne laitettaessa. Turvataksemme Elohopean häiriöttömät yöunet, otimme Minin äidin ja isin sänkyyn nukkumaan äiteen viereen. Yskivä ja niistävä isi majoitettiin patjalle työhuoneen lattialle. Ja avot, aamulla heräsi tyytyväinen perhe, vaikkakin täksi yöksi kyllä päätettiin palata normaaleihin unikuvioihin.. ;o)

Tämäkin päivä on mennyt edellisten tavoin neljän seinän sisällä, kiitos raikkaan pakkasilman ulkosalla. Ei noita kahta toipilasta viitsi tuonne pakkaseen viedä leikkimään, huomenna aamusta kyllä mennään kauppaan tuli mitä tuli. Nyt illasta sain pienen hengähdystauon suunnatessani aivan yksin verkkokauppaan hakemaan meidän uutta digikameraa (vanha kamera kun päätti sanoa irti työsopimuksensa ihan tuosta vain, kolme vuotta tiivistä yhteistyötä ja tässä tulos..) ja ah, kuinka siitä vartin bussimatkasta suuntaansa nautti, pakkasesta huolimatta.

Tänään taisin olla taas vähän pelsiisiin ammutun karhun sukulainen alkaessani kiristelemään hermojani aamusta alkaen. Uskokaa tai älkää, mutta tuo suurin potilas kävi vähän hermoille. No, puhdistettiin kyllä ilmaa ja selviteltiin asioita, ehkä se tästä taas ;o) Ehkä olen enemmän vain kateellinen, että tuo saa olla sairaana ja rakas vaimo antaa tuon maata sängyssä ja pitää lapset hiljaisena ja tekee ruuat pöytään, niin että rakas potilas pääsee valmiiseen ruokapöytään. Koska minä saan saman kohtelun? Ja jos satun sairastumaan on saldona vain typerä nuha, joka paranee extranopeasti ja lievän lämmön nousun, jota ei voi edes kutsua kuumeeksi. Hullulla on hullun huvit..

Ja pitäisi taasen suunnata iltapalallekin vielä. Kummasti tähän tietokoneelle vähän jämähti taas..