Viime yönä klo 2.10 Elohopea sitten tuli kahden vuoden ikään, ja vastahan tuo syntyi.. ;o)

Seuraavana Elohopean synnytyskertomus :)

-------------------------------------

16.7. aamuyöstä heräsin menkkamaiseen jomotukseen alavatsassa ja mahanpohjasta kouraisi, alkaisiko synnytys tänään. Tunsin jotain tulevan alushousuihin ja menin vessaan, ajattelin sen olevan valkovuotoa tai limatulppaa joten en ajatellut asiaa sen kummemmin ja meninkin takaisin nukkumaan.

Aamulla herättiin miehen kanssa ihan normaalisti, ukkokullalla oli vapaapäivä, niin saatiin nukkua molemmat kerrankin pitkään. Ajateltiin aamupalan jälkeen lähteä kauppaan ostamaan ruokaa. Kotona ennen lähtöä tunsin taas jotain tulevan alushousuihin, mutta ajattelin sen edelleen olevan valkovuotoa vain.

Jotain lorahteli myös matkalla kauppaan ja silloin olisi jo pitänyt hälytyskellojen soida ja kääntyä takaisin kotiin. Kaupassa keräsimme tavarat kärryihin ja jäätelöä valitessani menikin sitten loputkin lapsivedet. Onneksi jalassani oli miehen shortsit, joissa oli sellaiset "sisähousut", jotka onneksi imikin niitä vesiä sen verran, ettei lattialle mennyt tai valunut jalkoja pitkin.

Lähdimmekin kiireen vilkkaa kassalle maksamaan ostokset ja bussilla kotiin. Kotona soitin synnärille ja sanoivat, ettei mitään kiirettä tarvitse pitää. Pakkasin sairaalakassin ja miehelle vähän evästä mukaan ja lähdimme bussilla Leppävaaran asemalle. Siellä huomasimme, että meillä on tarpeeksi aikaa ennen kun bussi lähtee ja kävimme vielä kaupassa ostamassa jäätelöt ja vähän evästä matkaan. Bussissa matkalla sairaalaan alkoikin vähitellen supistelemaan, ja supistuksia tuli noin 5 minuutin välein, mutta eivät olleet kuitenkaan kipeitä.

Sairaalassa oltiin yhden aikoihin. Ilmoittautumisen jälkeen mentiinkin tutkimushuoneeseen ja kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen, oli auki n. sentin ja supistuksiakin näkyi käyrässä ja vauvan sydänäänikäyräkin meni hienosti. Kätilö kysyi toiveita synnytyksen suhteen ja sanoin etten halua mitään lääkkeellistä kivunlievitystä ja haluan olla mahdollisimman pystyssä. Saimme "käskyn" tulla käyrille muutaman tunnin päästä uudestaan. Päätimme lähteä ulos kävelemään, kun oli niin hieno ilma, lämmintä oli n. 30 astetta, pitihän sitä nyt saada vielä viimeisiä rusketuksia. Ulkona sitten soiteltiin vanhemmille ja sisaruksille, että sairaalassa ollaan, vain äitille jätettiin ilmoittamatta, koska oli Pärnussa lomalla, eikä haluttu, että alkaa pilaamaan lomaansa jännittämällä meidän puolesta..

Ulkona supistuksia tuli edelleen 5 minuutin välein, välillä hieman kipeämminkin. Kiertelimme sairaala-aluetta ympäri ja nautittiin elämästä ;o) Aloimmekin miettiä, että mitäs jos tuleekin tyttö, pojalle kun on nimi keksittynä, mutta tytölle ei mitään...

Taas päästiin käyrille ja supistuksia tuli jo vähän tiuhempaan tahtiin, kätilö sanoi, että syntyy varmasti vielä sen vuorokauden puolella..se antoi toivoa..

Mentiin miehen kanssa istuskelemaan oleskeluhuoneeseen, joka oli paikan ainoa viileä huone. Minulle tuotiin ruokaa n. klo 17 aikoihin ja se maistuikin hyvältä. Siellä istuskeltiin, luettiin lehtiä ja katseltiin telkkaria, tunnin välein suurinpiirtein käytiin ottamassa supistuskäyriä ja vauvan sydänääniä.

Klo 19 aikoihin supistukset alkoivat olla jo melko kipeitä ja kätilö toi kuuman kaurapussin selän taakse, mikä helpottikin hieman. mies hieroi selkää supistuksien aikana, mikä tuntui helpottavalta. Kävelin ympäri huonetta, ja supistuksen tullessa pyörittelin lantiota ja keskityin. Sanoinkin ukkokullalle, että jos nämä on NIITÄ supistuksia, niin tämähän menee ihan helposti.. ;o)

Klo 22 aikoihin siirryttiin synnytyssaliin, vaihdoin omat vaatteeni sairaalan tyylikkääseen kaapuun ja makasin taas sängyllä käyrissä hetken aikaa. Supistukset alkoi olemaan jo erittäin kivuliaita ja seistessäni supistuksen tullessa piti mennä kumaraan pöytää vasten, se tuntui helpottavalta. Tunsinkin oloni paremmaksi seistessä ja kävellessä kuin sängyssä makaamassa. Kätilö kysyi saako antaa peräruiskeen, niin ei käy vahinkoa ponnistushetkellä ja annoin luvan. Sen jälkeen istuinkin jonkusen aikaa pöntöllä, mutta kyllä se helpotti. Supistukset sattui ja otin tukea kaiteesta vessassa ja menin kumaraan.

Kätilö ehdotti, että menisin lämpimään suihkuun ja toi sinne ison jumppapallon. Olin suihkussa varmaan puoli tuntia. Aina supistuksen tullessa pyörittelin lantiota pallon kanssa ja suihkutin selkään ja mahaan kuumaa vettä ja se tuntuikin helpottavalta, en olisi millään halunnut nousta suihkusta pois, mutta pakko se oli. Harmittelin sitä, etten päässyt ammeeseen.

Suikussa olon jälkeen menin sängylle makaamaan ja minulle laitettiin piuhat kiinni ja siinä katseltiin miehen kanssa supistuskäyrää ja vauvan sydänkäyrää. Mies hieroi selkää supistuksien aikana ja piti kädestä kiinni. Kello alkoi olemaan jo paljon ja alkoi väsyttämään. Supistukset sattuivat tajuttomasti ja kirosin sitä, etten suostunut epiduraaliin ;o) Supistuksien aikana ajatus sektiosta kuulosti erittäin houkuttelevalle..ajattelin myös, että toista kertaa en kyllä synnyttää aio.. Sanoinkin miehelle, että eikö tätä voisi peruuttaa mitenkään..

Kätilö ehdotti ilokaasua ja kokeilinkin sitä. Siitä ei vaan tuntunut olevan mitään apua kipuun, alkoi vain väsyttämään ja silmät lurpsahtelivat kiinni. Kätilö yrittikin parhaansa pitääkseen minut hereillä.. ;o) Hän ehdotti myös, että laitettaisiin säkkituoli sängylle ja voisin olla polvillani sängyllä ja nojata säkkituoliin, mutta ajatus, että minun pitäisi nousta sängystä ja liikkua supistuksien kanssa, kuulosti kauhealle ja halusin vain maata.

Alkoi tuntumaan ponnistamisen tarvetta, mutta kätilö ei antanut vielä lupaa ponnistaa. Kaikista kauhein vaihe, olisi niin tehnyt mieli ponnistaa ja kun ei saanut, niin sattui tajuttomasti. Kätilö meni käymään huoneen ulkopuolella ja jäimme miehen kanssa kahdestaan huoneeseen. Taas supistusten aikaan tuntui niin kovaa ponnistamisen tarvetta ja sanoin miehelle, että soittaa heti sitä kelloa, että kätilö tulisi paikalle.

Kätilö saapuikin ja katsoi kohdunsuun tilannetta. Olinkin tarvittavat 10 cm auki ja sain luvan ponnistaa. Mikä helpotus. Olin puoli-istuvassa asennossa. Toisella kädellä pidin sukan varresta kiinni ja toinen jalkani oli kätilöä vasten ja ponnistin. Huusin supistuksen ja ponnistamisen aikaan lujaa. Kätilö sanoi pään jo näkyvän ja kannusti koko ajan kuinka reipas olen ja kuinka hyvin kaikki menee. Kätilö sanoi, että tarvitsee ponnistaa enää kerran tai kaksi ja sitten vauva on syntynyt.

Ponnistin vielä kerran ja vauva syntyi. Kello oli 2.10 yöllä. Vauva huusi ja kätilö sanoi vauvan olevan kymmenen pisteen poika. Katsoimme miehen kanssa toisiamme, meidän oma lapsemme. Sain pojan rinnalleni ja hän rauhoittuikin päästessään äidin lähelle. Pidin lujasti kiinni ja juttelin vauvalle rauhoittavasti. Oli outo tunne, tässä on meidän vauva. mies istui vieressä ja silitteli vauvaa. Istukka syntyi normaalisti ja kätilö sanoi napanuoran olleen aika lyhyt. mies leikkasi napanuoran.

Hoitaja otti vauvan rinnaltani ja vei punnittavaksi ja mitattavaksi. mies meni katsomaan vauvan pesun ja mittauksen. Sillä välin minulle laitettiin puudutus ja kätilö ompeli yhden tikin. Menin suihkuun ja sillä välin hoitaja oli pukenut ja kapaloinut vauvan ja mies piti vauvaa sylissään. Puin päälleni ja hoitaja toi meille syötävää. Vauva nukkui sängyssään rauhallisena ja me katsoimme vieressä tuota pikkuista, meidän lapsi. Vaikka kaikki ovat sanoneet, että sen kivun unohtaa heti vauvan synnyttyä, niin en ajatellut sen oikeasti olevan niin. Mutta niin se vain oli, ei sitä kipua enää muistanut..

klo 4.00 aikoihin lähdimme salista osastolle. Käveleminen oli melko hankalaa koska paikat oli kipeänä, mutta siinä lykkiessäni vauvan sänkyä, en paljoa ajatellut sitä kipua. Osastolla mies oli vielä hetken aikaa meidän kanssa ja lähti sitten 5.00 aikoihin kotiin. Minä jäin makaamaan sänkyyn ja katselin kun vauva nukkui. Äidin rakkaus, tätä se on. Oli niin vaikea uskoa, kuinka paljon jotain voikaan rakastaa..

---------------------------------------

Ja nyt tuo on jo iso poika, ihana uhmaikäinen. Välillä onneksi äidin syli on vielä tarpeen ja äiti saa pitää toista hyvänä. Omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa ja pitää puoliaan tehokkaasti. Tuota pakkausta ei ihan heti pompotellakkaan.

Kohta taas juhlitaan, kunhan tuo päivänsankari tuolta heräilee..