Vasta päiväunilta heränneenä aivot käyvät hieman tahmeasti, kummasti nukkuminen saa olon ihan sekavasksi hetkeksi aikaa. No, viiden tunnin yöunien jälkeen tunnin tirsat näin keskellä päivää olivat ihan paikallaan, sanokaa minun sanoneen.

Ukkokulta lähtie eilen illalla siis käsistreeneihin, kuten yleensä ja minä laittelin poikakullat nukkumaan ja odotin innolla iltaa omissa oloissani. No, tunnin verran nukuttuaan Elohopea alkoi itkemään sängyssään ihan hirveästi ja minä kiidin sinne juoksujalkaa tuota lohduttamaan. Itku ei meinannut ottaa loppuakseen, joten kannoin Elohopean meidän sänkyyn, ettei herättäisi Miniä. Makoilin vartin verran Elohopean vieressä vielä saadakseni tuon nukahtamaan uudelleen.

Ja sitten soi ovikello. Koiruus kunnon vahtikoirana minua ja poikia suojellakseen kaiketi alkoi kamalan räksyttämisen ja minä pelästyin ensinäkin sitä että kuka kumma siellä oven takana on ja toiseksi että taulapää herättää sitten pojat räksyttämisellään. Tunkasin koiran vessaan ja avasin välioven ja kurkkasin ovisilmästä ja siellä rappukäytävässä huojui ja horjui ehkä hieman aineissa oleva nuori tyyppi. No, arvaatte kai, etten kaivannut siihen aikaan illasta vieraita, joten kävin viemässä edelleen murisevan koiruuden parvekkeelle ja menin itse takaisin oven taakse yllätysvieraan jyskyttäessä meidän ovea. Siellä tuo häirikkö kuului siirtyvän seuraavalle ovelle kelloa soittelemaan ja ovea jyskyttämään. Onneksi ei meidän ovea paukutellut siihen malliin kuin muiden, kuten ei myöskään rämpytellyt postiluukkua, kuten muilla. Hohhoijaa. Kaikenlaista porukkaa sitä täällä liikkuukin.

Kun häirikkö oli lopettanut elämöintinsä rappukäytävässä kuului meidän makkarista jysähdys ja Elohopean itkua. Taas juoksujalkaa paikalle ja tuo oli sitten raukkapieni pudonnut sängystä. Kannoin unenpöpperöisen pikkumiehen takaisin omaan sänkyynsä ja huokaisin syvään. Toiminnantäyteisen illan jälkeen. Se siitä rauhallisesta omasta ajasta..

Niin ja kun ne ukkokullan reenit on niin loistavaan aikaan, niin tuo kotiutuu julkisilla kulkiessaan vasta puolenyön aikaan. Ja minähän en saa unta ennen kuin tiedän tuon olevan turvallisesti kotona. Tässä vaiheessa se oma auto olisi aika kätevä..

Ja tänään oli tarkoitus lähteä miehen siskon ja tyttöjen kanssa korkeasaareen, mutta aamusta herätyksen ollessa kuuden aikaan, olo oli sen verran pöhnäinen että oli pakko perua koko reissu. Vähän harmitti kyllä..

Elohopea heräsi päiväuniltaa hiukkasen väärällä jalalla, Mini sen sijaan olikin pieni päivänpaiste. Äsken tuo meni isoveljensä luokse ja sanoi "noniin" ja halasi pitkään itkijää. Aika suloista.