Aamusta jo herätessään Elohopea muisti, että nyt on vihdoin ja viimein se kauan odotettu kerhopäivä. Olisi lähtenyt sinne jo ennen aamupalaa, mutta sain pidäteltyä innokasta kerholaista lähtemästä yöpukusilteen ulos. Käytiin pissattamassa koiruus pihalla ja tultiin takaisin kotiin, sillä äiti oli mielenhäiriössään saanut idean siivota. Minä, siivota, vapaaehtoisesti. Eivät kuulu yleisimmin samaan lauseeseen. Elohopealle ja Minille omat rätit kouraan ja itse imurin kimppuun. Pyyhinpähän pölytkin, sitten ekaa kertaa täällä asuessa. Joo, puoli vuotta sitten muutettiin..

Tänään meidän Elohopea oli sitten ensimmäistä kertaa kerhossa. Sinne kävellessä kertoi äidille olevansa iso poika nyt ja oli aika liikkiksen näköinen reppu selässään. Sinne tuo jäi riemusta pomppien ja äiti sai pidätellä, että sai sanottua heipat. Tallustelin sitten sateessa kotiin nukkuvan Minin kanssa ja sain kirjoitettua koneen ääressä tunnin verran ennen pizzataikinan tekemistä ja kerholaisen kotiin hakemista. Minin heräsi vartti ennen lähtöä ja tehtiin yhdessä taikina, pikkuapurin istuessa naama kiinni taikinakulhossa. Muutenkin tuo tuntui nauttivan saadessaan äidin jakamattoman huomion. Isukki kotiutui juurikin hyvin ja pääsi mukaan Elohopeaa hakemaan ja siellähän meitä odotti jo innokas iso pikkumies. Liikkisreppu taas selkään ja kotimatka oli tasaista pulputusta äitin ja isin saadessa kerhoraporttia. Parasta kerhossa kuulemma oli se, että äiti ja Mini eivät olleet mukana..

Jäi sitten päikkärit väliin kerhon takia ja se ei tunnu kovinkaan buenolta vaihtoehdolta. Nyt on sitten seuraavana tiistaina pakko saada Elohopea nukkumaan edes hetken aikaa ennen kerhoa, nyt kun tuo tuntuu olevan vähän yliherkkä ja ylivilli.

Mutta nyt pikaulkoilulle koiruuden kanssa..