Tai, no ihan kuin ei joka päivä oltaisi yhdessä aamusta iltaan, mutta se on sitä arkea. Tänään tehtiin jotain muuta..ja sekä äiti ja pojat ovat tyytyväisiä, mutta myös väsyneitä :) Sitä se teettää..

Aamusta mentiin puistoon ja tavattiin siellä kaverini lastensa kanssa, ihan niin kuin oltiin sovittu. Lapset touhusivat jonkin aikaa keskenään, kunnes pakattiin jälkikasvut rattaisiin ja suunnistettiin Selloon. Isommat, meidän Elohopea ja kaverin 3,5 v olivat onnensa kukkuloilla kuullessaan, että luvassa olisi hamppariateriat Hesessä. Päivä oli jo täydellinen, kun saivat olla yhdessä, mutta kyllä Hesereissu kruunasi sen :) Elohopea söi ateriansa reippaasti, äidille ei jäänyt kuin hampparin jämät. Mini söi muita mukisematta mukana olleen soseen ja ainoa, joka sotki, oli äiti. Kuinkas muutenkaan. Se kerta, kun myyjä ei laittanut kantta limppariin, kaadoin minä sen päälleni. Elohopealla oli hauskaa.

Lapset saatiin nukutettua rattaisiin ja käveltiin ympäriinsä ja juteltiin paljon asioista. Muustakin kuin lapsista. En minä ole sellainen äiti, joka jaksaa keskustella jälkikasvunsa kakan koostumuksesta sun muusta muiden äitien kanssa. Olen kuitenkin niin paljon muutakin kuin äiti. Vaikka rakastan lapsiani yli kaiken, on minun elämässäni muutakin. Onneksi näin.

Päikkäreiden jälkeen mentiin vielä jätskille. Päivä oli siis täydellinen. Mini nukahti heti kotiin päästyämme ja Elohopea myöntää olevansa ihan poikki päikkäreistä huolimatta. Nyt otetaan rennosti kotona ja vain ollaan. Ruokaakin pitäisi tehdä jossain välissä, mutta ei vielä hetkeen aikaan. Syöty jätski kun takaa sen, ettei Elohopea ole nälkäinen vielä hetkeen. Ukkokultakin kotiutuu töistä vasta kuuden jälkeen, niin miksi kiirehtiä.

Mini on taas alkanut puremaan tissistä. Se sattuu, alhalla kaksi ja ylhällä neljä. Takaavat taatun kivun iskeytyessään kiinni. Toivottavasti olisi ohimenevää..