Tai, no
ihan kuin ei joka päivä oltaisi yhdessä aamusta iltaan, mutta se on
sitä arkea. Tänään tehtiin jotain muuta..ja sekä äiti ja pojat ovat
tyytyväisiä, mutta myös väsyneitä :) Sitä se teettää..
Aamusta mentiin puistoon ja tavattiin siellä kaverini lastensa kanssa,
ihan niin kuin oltiin sovittu. Lapset touhusivat jonkin aikaa
keskenään, kunnes pakattiin jälkikasvut rattaisiin ja suunnistettiin
Selloon. Isommat, meidän Elohopea ja kaverin 3,5 v olivat onnensa
kukkuloilla kuullessaan, että luvassa olisi hamppariateriat Hesessä.
Päivä oli jo täydellinen, kun saivat olla yhdessä, mutta kyllä
Hesereissu kruunasi sen :) Elohopea söi ateriansa reippaasti, äidille
ei jäänyt kuin hampparin jämät. Mini söi muita mukisematta mukana
olleen soseen ja ainoa, joka sotki, oli äiti. Kuinkas muutenkaan. Se
kerta, kun myyjä ei laittanut kantta limppariin, kaadoin minä sen
päälleni. Elohopealla oli hauskaa.
Lapset saatiin nukutettua
rattaisiin ja käveltiin ympäriinsä ja juteltiin paljon asioista.
Muustakin kuin lapsista. En minä ole sellainen äiti, joka jaksaa
keskustella jälkikasvunsa kakan koostumuksesta sun muusta muiden äitien
kanssa. Olen kuitenkin niin paljon muutakin kuin äiti. Vaikka rakastan
lapsiani yli kaiken, on minun elämässäni muutakin. Onneksi näin.
Päikkäreiden jälkeen mentiin vielä jätskille. Päivä oli siis
täydellinen. Mini nukahti heti kotiin päästyämme ja Elohopea myöntää
olevansa ihan poikki päikkäreistä huolimatta. Nyt otetaan rennosti
kotona ja vain ollaan. Ruokaakin pitäisi tehdä jossain välissä, mutta
ei vielä hetkeen aikaan. Syöty jätski kun takaa sen, ettei Elohopea ole
nälkäinen vielä hetkeen. Ukkokultakin kotiutuu töistä vasta kuuden
jälkeen, niin miksi kiirehtiä.
Mini on taas alkanut puremaan
tissistä. Se sattuu, alhalla kaksi ja ylhällä neljä. Takaavat taatun
kivun iskeytyessään kiinni. Toivottavasti olisi ohimenevää..
torstai, 24. marraskuu 2005
Kommentit