Kannanpa minäkin korteni kekoon, niin kuin jo niin moni muukin..
Oma imetystaipaleeni alkoi heinäkuussa 2003, kun esikoiseni syntyi.
Salissa sain esikoisen rinnalleni ja siitä se sitten lähti. Poika oli
vierihoidossa koko ajan, syötiin kun poika niin halusi. Sairaalassa sai
lisämaitoa, minulta kysymättä ja nyt kadun sitä, etten väsyneenä
jaksanut vastustella ja sanoa vastaan.
Kotona sitten mentiin
pojan ehdoilla, tottakai. Syötiin kun nälkä yllätti, seurasta, paikasta
ja ajankohdasta riippumatta. Esikoisen kanssa imetys sujui ilman sen
suurempia ongelmia, 4kk ikäisenä taisi yhden päivän ajan olla pieni
imemislakko, mutta sen ajan pärjättiin hörppyyttämällä ja tarpeeksi
unisena tuo söi myös tissiä. Esikoinen vieroittautui tissistä itse
1-vuotiaana. Olisin voinut jatkaa pidempäänkin, mutta poikaa itseään ei
tissittely enää pahemmin kiinnostanut..
Kuopus on tissivauva myös, tottakai. Sairaalassa Mini nukkui äidin kainalossa sängyssä (mitä muutamat hoitajat vähän kauhistelivat..)
ja syönnit mentiin taas lapsen ehdoilla, miten muutenkaan. Tällä kertaa
edellisestä synnytyksestä viisastuneena ilmoitin suoraan, ettei
vauvalle saa antaa lisämaitoa minulta kysymättä, kuten ei myöskään
tuttia ja näin onneksi myös tapahtui. (eikä sitä lisämaitoa muuten tarvittukaan missään vaiheessa..)
Ennen
kuopuksen syntymään mietin hiukan, miten imetys alkaa sujumaan, kun
jaloissa pyörii myös esikoinen. Miten sitä pystyy vahtimaan toista ja
samalla taata vauvalle ruokarauha. Tottakai asiat sujuvat omalla
tahdillaan ja imetystilanteiden suhteen ei ole onglemia. Elohopea on
ollut todella nätisti äidin imettäessä, vaikka tottakai välillä on
pitänyt jotain ei-niin-sallittua tehdä, äidin imettäessä pikkuveljeä
makuuhuoneessa..
Kuopuksen kanssa meillä on myös ollut
onglemia imetyksen suhteen. Alusta alkaen Mini oli paljon herkempi
ympäröivälle hälinälle ja vaati melkoista rauhaa syömisiensä ajaksi.
Tottakai tuo alkoi rajoittamaan elämäämme, mutta sen mukaan mentiin.
Seuraavana Mini ei suostunut syömään kuin makuuasennossa, niin että
myös äiti makaa sängyssä, näin ollaan tehty. Joo, kyllähän sekin on
taas rajoittanut entisestään liikkumistamme, mutta taas ollaan menty
lapsen ehdoilla. Onhan nuo imetyshetket ihania tuokioita kahdestaan
sängyllä makoillen. Viimeisin onglema on ollut pureminen. Mini puri
niin paljon ja pahasti, että rinnanpäät olivat jo verillä. Myönnän,
että siinä vaiheessa harkitsin jo vakavasti imetyksen lopettamista,
sillä hetkellä kun siitä oli rentoutuminen ja läheisyyden ihanuus
kaukana.
Onneksi jaksoin. Nyt on seesteinen kausi meneillään.
Mini suostuu olemaan tissillä jo myös äidin istuessa ja pureminenkin on
enää kaukainen muisto. Miniä en aio 1-vuotiaana vieroittaa tissistä,
kuten en Elohopeaakaan vieroittanut vasten omaa tahtoaan. Luultavasti
Mini jää meidän viimeiseksi vauvaksemme, joten aion ottaa kaiken irti
tästä imetyksestä.
Kertaakaan en ole syöttänyt lapsiani vessassa, enhän syö siellä
itsekkään. Olen imettänyt bussissa, metrossa, rautatieasemalla,
kahvilassa, puiston penkillä, ulkona keinussa, kaupassa, papin kanssa
jutellessa...
Vastustan sitä, että imettävien äitien täytyisi jäädä
neljän seinän sisälle imettämään, miksi pitäisi? Imettäminen sujuu
helposti kantoliinassa, eikä kukaan edes huomaa, että vauva syö siellä.
Julkinen imetys sujuu myös piilossa, harva meistä imettäjistä nyt
räväyttää koko rintaansa näkyville. Imetystilanne on kaunista, äidin ja
lapsen yhteinen hetki, josta on kaikki seksiin viittaava hyvin kaukana.
Kaikille, jotka häiriintyvät imetystilanteista, sanon vain että
kääntävät katseensa pois, sillä se hoituu. Kuka käskee jäädä
tuijottamaan.
Imetys on kaikenlisäksi helppoa. Meillä
molemmat pojat ovat syöneet öisin parin tunnin välein. Kuinka helppoa
se onkaan antaa tissi suuhun ja jatkaa itse uniaan, kuin että pitäisi
lähteä keittiöön kaivelemaan tuttipulloja esiin ja lämmittelemään
maitoa. Ulos lähtiessä tissit kulkevat hyvin mukana ja ruoka on aina
sopivan lämmintä, ei tarvitse kantaa pullo- ja korvikearsenaalia
laukussakaan.
Itse ainakin suosittelen imetystä kaikille,
joilla siihen on mahdollisuus. Ei kannata heti ensimmäisestä
vastoinkäymisestä luovuttaa, vaan yrittää vielä vähän aikaa jos se
siitä alkaisi sutviutumaan. (Imetystukilistan kotisivuilla on paljon hyödyllistä tietoa ja apua imetystaipaleelle.)
Hyvää imetysviikkoa siis kaikille :)
tiistai, 18. lokakuu 2005
Kommentit