Kannanpa minäkin korteni kekoon, niin kuin jo niin moni muukin..

Oma imetystaipaleeni alkoi heinäkuussa 2003, kun esikoiseni syntyi. Salissa sain esikoisen rinnalleni ja siitä se sitten lähti. Poika oli vierihoidossa koko ajan, syötiin kun poika niin halusi. Sairaalassa sai lisämaitoa, minulta kysymättä ja nyt kadun sitä, etten väsyneenä jaksanut vastustella ja sanoa vastaan.

Kotona sitten mentiin pojan ehdoilla, tottakai. Syötiin kun nälkä yllätti, seurasta, paikasta ja ajankohdasta riippumatta. Esikoisen kanssa imetys sujui ilman sen suurempia ongelmia, 4kk ikäisenä taisi yhden päivän ajan olla pieni imemislakko, mutta sen ajan pärjättiin hörppyyttämällä ja tarpeeksi unisena tuo söi myös tissiä. Esikoinen vieroittautui tissistä itse 1-vuotiaana. Olisin voinut jatkaa pidempäänkin, mutta poikaa itseään ei tissittely enää pahemmin kiinnostanut..

Kuopus on tissivauva myös, tottakai. Sairaalassa Mini nukkui äidin kainalossa sängyssä (mitä muutamat hoitajat vähän kauhistelivat..) ja syönnit mentiin taas lapsen ehdoilla, miten muutenkaan. Tällä kertaa edellisestä synnytyksestä viisastuneena ilmoitin suoraan, ettei vauvalle saa antaa lisämaitoa minulta kysymättä, kuten ei myöskään tuttia ja näin onneksi myös tapahtui. (eikä sitä lisämaitoa muuten tarvittukaan missään vaiheessa..)

Ennen kuopuksen syntymään mietin hiukan, miten imetys alkaa sujumaan, kun jaloissa pyörii myös esikoinen. Miten sitä pystyy vahtimaan toista ja samalla taata vauvalle ruokarauha. Tottakai asiat sujuvat omalla tahdillaan ja imetystilanteiden suhteen ei ole onglemia. Elohopea on ollut todella nätisti äidin imettäessä, vaikka tottakai välillä on pitänyt jotain ei-niin-sallittua tehdä, äidin imettäessä pikkuveljeä makuuhuoneessa..

Kuopuksen kanssa meillä on myös ollut onglemia imetyksen suhteen. Alusta alkaen Mini oli paljon herkempi ympäröivälle hälinälle ja vaati melkoista rauhaa syömisiensä ajaksi. Tottakai tuo alkoi rajoittamaan elämäämme, mutta sen mukaan mentiin. Seuraavana Mini ei suostunut syömään kuin makuuasennossa, niin että myös äiti makaa sängyssä, näin ollaan tehty. Joo, kyllähän sekin on taas rajoittanut entisestään liikkumistamme, mutta taas ollaan menty lapsen ehdoilla. Onhan nuo imetyshetket ihania tuokioita kahdestaan sängyllä makoillen. Viimeisin onglema on ollut pureminen. Mini puri niin paljon ja pahasti, että rinnanpäät olivat jo verillä. Myönnän, että siinä vaiheessa harkitsin jo vakavasti imetyksen lopettamista, sillä hetkellä kun siitä oli rentoutuminen ja läheisyyden ihanuus kaukana.

Onneksi jaksoin. Nyt on seesteinen kausi meneillään. Mini suostuu olemaan tissillä jo myös äidin istuessa ja pureminenkin on enää kaukainen muisto. Miniä en aio 1-vuotiaana vieroittaa tissistä, kuten en Elohopeaakaan vieroittanut vasten omaa tahtoaan. Luultavasti Mini jää meidän viimeiseksi vauvaksemme, joten aion ottaa kaiken irti tästä imetyksestä.

Kertaakaan en ole syöttänyt lapsiani vessassa, enhän syö siellä itsekkään. Olen imettänyt bussissa, metrossa, rautatieasemalla, kahvilassa, puiston penkillä, ulkona keinussa, kaupassa, papin kanssa jutellessa...
Vastustan sitä, että imettävien äitien täytyisi jäädä neljän seinän sisälle imettämään, miksi pitäisi? Imettäminen sujuu helposti kantoliinassa, eikä kukaan edes huomaa, että vauva syö siellä. Julkinen imetys sujuu myös piilossa, harva meistä imettäjistä nyt räväyttää koko rintaansa näkyville. Imetystilanne on kaunista, äidin ja lapsen yhteinen hetki, josta on kaikki seksiin viittaava hyvin kaukana. Kaikille, jotka häiriintyvät imetystilanteista, sanon vain että kääntävät katseensa pois, sillä se hoituu. Kuka käskee jäädä tuijottamaan.

Imetys on kaikenlisäksi helppoa. Meillä molemmat pojat ovat syöneet öisin parin tunnin välein. Kuinka helppoa se onkaan antaa tissi suuhun ja jatkaa itse uniaan, kuin että pitäisi lähteä keittiöön kaivelemaan tuttipulloja esiin ja lämmittelemään maitoa. Ulos lähtiessä tissit kulkevat hyvin mukana ja ruoka on aina sopivan lämmintä, ei tarvitse kantaa pullo- ja korvikearsenaalia laukussakaan.

Itse ainakin suosittelen imetystä kaikille, joilla siihen on mahdollisuus. Ei kannata heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä luovuttaa, vaan yrittää vielä vähän aikaa jos se siitä alkaisi sutviutumaan. (Imetystukilistan kotisivuilla on paljon hyödyllistä tietoa ja apua imetystaipaleelle.)

Hyvää imetysviikkoa siis kaikille :)