Aamusta pakattiin koko poppoo ulos, koiruutta myöden ja suunnattiin vastakkaiseen suuntaan kuin yleensä. Meidän perheen keskeinen harrastus kun on reippailla tätä uudehkoa asuinpaikkaa ympäriämpäri ja mennä uusiin paikkoihin. Kotiseutumatkailua siis.

Vastakkaisella suunnalla ihailtiin omakotitaloja, jutskattiin niitä näitä ja nautittiin merimaisemista. Sielu lepäsi aavaa merta tuijotellessa ja elämä tuntui auvoiselta. Pojat ilmoittelivat nälkäänsä ja leiriydyttiin hiekkarannalle meren äärellä ja ruoka maittoi taas, kuinkas muutenkaan. Pojat ja äiti luopuivat kengistään ja mikäs siinä oli tepsutellessa sileällä hiekalla. Mini oli onnessaan uudesta olotilastaan ja kaiveli varpaillaan hiekkaa. Vesi ei ollut mieleinen elementti ja varpaiden kastelu jäi siihen.

Elohopea päinvastoin oli muuttunut täydelliseksi vesipedoksi ja kyykki rantavedessä peppu vettä hipoen. Loppujen lopuksi oli alkkareillaan kun äiti päätti pelastaa pitkät housut kastumiselta. Hetken aikaa touhuttuaan molskahti tuo veteen ja pienen pelästymisen jälkeen oli hyvin ylpeä kastautumisestaan ja kertoi innoissaan olleensa uimassa. Väkisin sitten raahasin kuivattelemaan ja pukemaan ettei flunssa iskisi taas vaihteen vuoksi. Tylsä äiti.

Nyt sulatellaan ruokaa, mieskolmikko jalkapalloa katsellen. Maalia tuulettavat kolmen miehen voimin ja aaltojen tekeminen onnistuu vähitellen, ei sillä väliä kumpi joukkue sen maalin tekee. Kohtsillään suunnataan varmasti takaisin ulkoilmaan ja päästetään Elohopea pyöränsä päälle. Samoin äiti ja Mini voisivat tehdä pienen lenkin, niin pääsisi tuo nuorinkin pyöräilyn makuun..