Kylläpäs tästä nauttii, täydellisestä hiljaisuudesta, jonka vain näppäimistöllä liikkuvat sormet rikkovat. Luminen maisema ja auringonpaiste ikkunasta. Nukkuvat lapset, hiljenneet kodinkoneet. Tähän voisi vaikka tottua.

Pitäisi kaivaa Minityiselle kengät jostain. Meidän ulkoilut kun eivät ole niin nautinnollisia, kun tuo ei viihdy rattaissaan vaan huutaa suurimman osan ajasta. Jos tuolla olisi kengät jalassa, niin voisin kävelyttää toista hangessa. Noilla "vauvakengillä" kun sitä ei tehdä. Käppäiltiin tänään ulkona hetkisen verran kuitenkin, myöhäisestä aamuheräämisestä huolimatta. Elohopea könysi puskissa ja Mini näytteli kieltä. Linnut lauloivat ja alkoi tuntumaan keväälle..

Luettiin Elohopean kanssa sohvalla kirjoja Minin mentyä päiväunilleen. Hetken päästä Elohopea nukkumaan meidän makkariin ja avot, kerrankin se toimi..

Mutta hei, paluu arkeen. Heräilevät lapset pudottavat äidin takaisin maan pinnalle..