Kyllä nuo kaksi sitten osaavat pitää meteliä. Apua. Kaksi melkoisen pienikokoista ihmistä saavat aikaan melkoisen älämölön jos niikseen tulee.

Mini hytkyy hyppykiikussaan (nyt kun Mini on melkein 9kk saatiin kiikku kattoon. Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan..) ja Elohopea juoksee/pomppii ympärillä. Kumpikin kiljuu/mesoaa sydämensä kyllyydestä. Korvatulpat voisivat olla kova sana tässä vaiheessa. Eipähän tarvitsisi komentaa toisia olemaan hiljaa, kun omia korvia särkee ainainen älämölö.

Elohopea kun pitää nykyään tuota älämölöä aamusta iltaan. Ei puhetta, eikä laulua. Älämölöä. Jokainen ko. tilanteessa ollut tietää, mitä tarkoitan. Kai se menee ohi. Äidin pinnan ainakin pitäisi venyä, kunhan ei pauku.

Pitäisi ostaa piikit kenkiin, sellaiset mitä vanhukset käyttävät talvella. Ja me kantoliinailijat. Tuolla on melkoisen riskaabelia kulkea Mini kantoliinassa jäisellä kadulla. Tahtoisin pitää tuon lapseni kuitenkin ehjänä ja hengissä. Pitäisi kai vuorata Minin pääparka jollain materiaalilla, ainaisen kiipeilyn ja seisomayritysten ansiosta tuo kopauttelee kallonsa muutaman kymmenen kertaa lattiaan. Montakohan aivosolua tuolla on jäljellä aikuisena?

Mutta niin. Rakas älämölökaksikkoni vaatii äidin seuraa ja huomiota (ja kai ne puhtaat vaipatkin haluaisivat kuivumaan vielä tämän päivän aikana..). Vi ses.