Aamusta heräilin kamalaan menkkamaiseen jomotukseen, siihen esikoisen synnytyksestä tuttuun, unta ei silmään sitten tullutkaan enää kuuden jälkeen. Siitä etiäpäin tulikin supistuksia harvakseltaan, mutta niin että vähän tuntui kuitenkin.

Uskaltauduttiin lähtemään pojan kummitädin luokse Koivukylään vaikka pelkona kyllä oli että ne lapsevedet menee junassa, esikoisesta ne kun meni ruokakaupassa ;o) Kummitädin luona supistuksia sitten alkoi tulemaan 10 minuutin välein ja olivatkin jo mukavan kipeitäkin.

Mutta tottakai. Päätettin lähteä kotiin, jos tulee oikeasti lähtö sairaalaan ja niinpä ne sitten loppuivatkin. Aaargh.

No, tulee niitä tässä edelleen välillä, mutta ei yhtään niin kivuliaita kuin aikaisemmin päivällä, eikä edes niin tiuhaan tahtiin..

Blaah. Olin jo niin varma että päästään tositoimiin. No, voihan tilanne tästä muuttua illan mittaan..ei sitä koskaan tiedä. Molempien vanhemmat ovat kyllä hälytysvalmiudessa, joten pojan hoitaja on varmistettuna..

Kohta otetaan taas ne ässät käyttöön josko tepsisi..